Huvittava ompelumatkimisyritys!

Hahahahaa, tää jaksaa naurattaa mua! Löysin ihanan laatikkotunikan ohjeen/vinkin Meidän pieni ryyni-blogista. 
Ja ei kun tuumasta toimeen! Mulla oli ihanaa vinoruutu-kangasta, jolle en oikein keksinyt käyttöä. Mutta tuon laatikkotunikan nähtyäni tiesin heti, että kangas sopii siihen mainiosti! En siis vielä tiennyt, että ei tod. sovi...

Tekemällä oppii, minä ainakin. Esim. sen, että jäykkä puuvillakangas ei ole paras vaihtoehto venekaula-aukkoiseen paitaan taaperolle. Kun pää on suuri, pitää aukonkin olla. Nätisti näkyy toinen olkapäistä muksun häärätessä ;)
 Tunika olisi myös saanut olla leveämpi. Ja hihat kapeammat. Mutta onpahan nyt kasvunvaraa!

Kauniit päivät

Vaikka aurinko paistaisi vain pilvien takana ja sadepisarat rummuttaisivat iloisia rytmejä kattoomme, ovat päiväni kauniita. Tuo lapsemme <3 Äitiys on niin parasta, minä elän sitä varten. Toive toisesta lapsesta saa välillä silmäni täyttymään pettymyksen kyyneleistä. Nopeasti nuo kyyneleet muuttuvat ilon ja kiitollisuuden kyyneleiksi. Me ollaan saatu jo nyt niin paljon! Me ollaan saatu se, mitä toivottiin kauan. Meidän toiveisiin, rukouksiin ja välillä katkeriinkin itkuihin vastattiin täydellisesti. Jumala antoi meille enemmän kuin osasimme toivoa. Kaikki on mennyt niin hyvin lapsemme kanssa! Ei koliikki-itkuja, ei kummoisempia sairaalareissuja. Ei liiallista väsymystä, ei erilleen repiviä riitoja.

 Kyllähän minä vieläkin nukun maksimissaan viitisen tuntia putkeen - siis hyvänä yönä. Ja totta kai lapsemme allergiat hieman rajoittaa ostoslistaa. Niin, ja onhan tässä muutama vihainen sana mieheni kanssa vaihdettu. Mutta silti, meillä on asiat niin hyvin.

Isä ja lapsi ovat löytäneet omat yhteiset juttunsa. Usein isän kanssa on eri touhut kuin äidin kanssa. Sehän n hyvä, saa lapsi monipuolista tekemistä.

Päivämme täyttää halailu ja usein pyydän muksuamme pussailemaan! Mikä onkaan ihanempaa, kuin pienet kätensä kaulani ympärillä.

Arki sujuu silloin parhaiten, kun muistan hengähtää. Olen hetkessä, istahdan lattialle ja annan pyykkien odottaa. Katson lapseni leikkejä ja nimeän hänen osoittelemia leluja. Katson silmiin ja hymyilen. Lapsesta huomaa niin selkeästi sen kasvavan mitä ruokitaan. Kiirettä, tiuskittuja sanoja, äreitä huokauksia... Vaiko hymyjä, lempeitä sipaisuja, kauniita juttuja?

Kesä on juhlia varten!

Sellaiselta musta tuntui tänään. Olen juhlaihminen, rakastan juhlia! Voisin mennä vaikka mihinkä juhliin, johon minut kutsutaan. Mieheni taas on ehkä hieman pidättyväisempi juhlien suhteen. Nyt juhliminen on vielä ihanempaa, kun saa esitellä omaa pikkuista naperoa :)

 Meillä ei tänä kesänä ole varmaan muita juhlia kuin tämänpäiväiset serkkuni rippijuhlat. Matkoihin meni yhteensä vajaa neljä tuntia, mutta se oli sen arvoista! Minä ja muksu mentiin toisen serkkuni perheen kyydissä. Heidän tila-autollaan matka taittui mukavasti, vaikka varsinkin me äidit jännitettiin lasten jaksamista kovasti jo etukäteen. Pikkuinen ei malttanut ottaa edes päiväunia, koska matka oli niin erikoinen!

Ruoka oli aivan ihanaa, päivä kaunis ja lapsilla tilaa temmeltää. Pikkuinen huomasikin heti autosta noustessamme, että pihanperällä oli trampoliini. Siellä oli myös jalkapallomaali ja palloja, ja löytyihän pihasta vielä keinutkin. Iso nurmikkoalue oli turvallinen lasten touhuta ja temmeltää.
 Tuli niin himo juhlia. Taidan järjestää juhlat. Ihan ilman syytä!

Rannalla!

Siis miten mukavaa onkaan nyt, kun lapsi on rantailuikäinen (onko tuo edes sana?)! Viime kesänä oltiin pari kertaa, mutta se oli lähinnä paniikinomaista varjon etsimistä ja pikkuisten varpaiden varovaista kastamista ihan rantaviivan tuntumassa.
Perjantaina juhlistimme miehen vapaapäivää puuhailemalla perheenä jotain arjesta poikkeavaa. Pyöräilimme kaupan kautta rannalle ilman sen suurempia suunnitelmia loppupäivän suhteen.
 Saimme yllättyä toden teolla, kun oli aika pulahtaa veteen: muksu käveli innoissaan kaulaa myöten kylmään veteen! Me vanhemmat hyvä kun polviin asti pystyimme antaa veden kastella, se oli niin kylmää. Pikkuisemme oli innoissaan, nautti muiden lasten leikkien seuraamisesta ja veden räisköttämisestä :)

Evääksi valitsin vesimelonilohkon sekä pakastealtaasta mustikoita. Vaikka olenkin hyvällä halulla napostellut sokerisia herkkuja, niin jäätelöt tuntuvat liian makeilta. Jäiset mustikat oli ihana rantaeväs: vesipitoinen, makea, terveellinen sekä viilentävä. Toki viilennystä ei olisi tarvinnut, jos olisi uskaltanut sinne veteen pulahtaa :)

Puuhapäivä

Olipa ihana huomata, että kello oli vasta yksi saadessa matonpesun päätökseen. Mieheni on ollut vapaalla aamupäivän, joten hän touhusi muksun kanssa ja minä hoidin kotitöitä. Yksi hommistani oli lounaan valmistaminen ja tein ensi kertaa falafelpyöryköitä!
 Vinkkiä ohjeeseen otin Kinuskikissan sivuilta. Vähän pieniä muutoksia tuli, esim. korianterin laitoin kuivatettuna jauheena ja kikherneitä oli vähemmän, niin muitakin ainesosia tuli hieman vähemmän. Massa jäi aika kuivaksi, joten lisäsin hiukan öljyä ja vettä.

Tuli hyviä, nam!! No, mikä ei olisi hyvää tuolla öljymäärällä... :D Muksulle ei ihan täysin vielä uponnut. Onhan nuo mausteet aika uusia ja koostumuskin sellainen, johon pitää hiukan totutella. Uskon, että sormiruokailun vuoksi lapsemme ei ole tottunut "mössöruokiin". Mutta mikä tärkeintä, lihaa himoitseva mieheni piti näistä ja kelpuutti nämä ruokalistalle! Jei!
 Nyt pihall hommiin. Mies saapuu pian mukanaan hiekkalaatikko ja hiekkaa. Tänään siis loppupäivä ulkoillaan!