Äidiksi.

 Mä haluaisin jo olla äiti, kotiäiti. Meille on ollut alusta asti selvää, että olemme lapsien kanssa kotona. Me haluamme lapset sen takia, että saamme elää heidän kanssaan perheenä. Jos menisin töihin, ei aika ja voimat riittäisi lapsille. Neljältä lasten hoitopaikkojen kautta kotiin, ruoka ja sitten ei olisi kuin pari-kolme tuntia aikaa olla heidän kanssaan... Miksi tekisimme ja haluaisimme lapsia, jos laittaisimme heidät hoitoon? Tuota asiaa me ei aiota mitata rahalla. Lasten lapsuus on arvokkaampaa kuin palkka, jonka töistä saisin. Mieheni haluaa - ainakin vielä - olla koti-isä, joten varmasti välillä minä olen töissä ja hän kotona. Varsinkin, jos lapsia siunaantuu enemmän, voin olla aina hetken töissä ennen äitiyslomaa. Niin... siis jos kaikki menee hyvin ja lapsi on terve. Ja siis jos nyt ensinnäkään saadaan sitä lasta. 
 Mä haluan olla pullantuoksuinen äiti. Tehdä hyvää kotiruokaa, antaa lapsien leikkiä paljon pihalla ja vierailla heidän kanssaan mummolassa, kirjastossa, kerhoissa ja uimahallissa. Jos siis kaikki menee hyvin.

 Tänään tein rauhassa ruokaa. Tai oikeastaan ainekset (tomaattimurska, pavut, hernemaissipaprika-sekoitus ja maissilastut + mausteet) tarvitsi vain sekoittaa ja laittaa uuniin. Ruoka oli koirien lenkityksen ajan uunissa ja kyllä maistui hyvälle lenkin päälle:) Tällaiselle toivon enemmän aikaa. Tiedän äitiyden olevan kokopäivätyö kolmessa vuorossa, mutta silti nautin puuhailusta kotona. Silloinkin, kun on hoitolapsia. Melkein aina paremmin silloin ehtii tehdä kotitöitä, koska silloin on kotona enemmän. Mieheni on myös hyvä hoitamaan asioita tai lapsia, joten mulle jää aikaa ja käsiä tehdä ruokaa, siistiä paikkoja jne.
 Sitä mä odotan. Tavallista perhe-elämää.

Miten ihanaa!!

Viikonloppu<3 Kahtena aamuna on pitänyt herätä viiden jälkeen, joten odotan huomista aamua innolla. Tai siis sitä, että saan nukkua aamun ohi. Mies menee yöksi töihin, joten hän nukkuu ainakin kahteentoista. Tosin olemme huomenna lähdössä pienelle reissulle, niin ehkä saan hänet ylös aikaisemmin:)

 Aamulenkin jälkeen olen suunnitellut meneväni kirjastoon. Minulla on tällä hetkellä ihania virkkausohje-kirjoja, jotka haluaisin vielä pitää, mutta monta muuta kirjaa pitää palauttaa. Kesä meni ihanasti löhöten ja lukien.
 Tänään näin yhden hyvän kaverini monen kuukauden tauon jälkeen! Jotenkin olen arjen pyörityksessä halunnut vapaa-aikana vain olla. En ole jaksanut tavata kavereita juurikaan. Työt ja harrastukset vievät ajan ja voimat välillä liiaksi, mutta en osaa mistään kuitenkaan luopua (toki työnteosta luopuisin, jos voisin!).

 Tänään onni vain oleminen. Olen ollut töissä, nähnyt kaverin, hoitanut hepan ja nyt voin nauttia kuunnellen Samuli Putroa. Miten pienestä sitä välillä tuleekin onnelliseksi! Silti, välillä sitä kaipaa jotain, jotain enemmän. Kuten huominen pieni reissu. Vähän hemmottelua, lorvimista yhdessä, ilman velvollisuuksia ja kotitöitä. Vain olemista ja toisen seuran nauttimista. Tämä kesä on kyllä ollut ihana meidän suhteessa. Olemme viettäneet aikaa enemmän yhdessä. Kävimme pari kertaa yhdessä lenkillä, kaupungilla syömässä, kahvilla, aamiaisilla ja katsottiin tuhansia jaksoja komediasarjoja. Juuri sellaisesta nautin: arjen pienistä juhlahetkistä. Niistä mun mielestä se onni koostuu. Sellaisista hetkistä, jotka tekevät onnelliseksi. Pieni iltakävely koirien kanssa illalla on jokapäiväinen pakko, mutta yhdessä tehtynä se on laatuaikaa.

 Miten vaikeaa välillä voikin olla kahden elämän yhteen sovittaminen, kahden persoonan yhdessä eläminen ja tapojen yhteensulauttaminen. Meillä meni pari vuotta oppia se. Ja miten hyvin me se opittiinkin! Toki kinaa tulee, kun toinen ei tajua tai ärsyttää muuten vaan... Me ei aina ymmärretä toistemme ajatuksenjuoksua, mutta se ei haittaa. Me hyväksytään erilaiset ajattelutapamme joissakin asioissa. Tärkeämpää on se, että isot asiat ovat yhteisiä ja niistä ollaan samaa mieltä. Ja se, että molemmat ovat tyytyväisiä tähän mitä on ja näkevät yhteisen tulevaisuuden positiivisena. Kummankaan ei saa joutua luopumaan unelmistaa
 Parasta on se kun toinen tukee toisen unelmia. Mulla on käynyt niin. Varsinkin tänä kesänä on mies yllättänyt mut positiivisesti monta kertaa. Voi kun mulle kävikin hyvin! Miten osaan olla yhtä hyvä hänelle kuin hän on mulle?

Mitäpä jos? 

Tarjottavat

Tykkään tarjota vieraille vegaaniruokaa ja raakaherkkuja. Ainut ongelma on se, että toivon vieraiden pitävän niistä oikeasti. Niin paljon, että valitsisivat ne, vaikka tarjolla olisi perinteistä sekaruokaa. Itse en ole hirveän nirso. Ehkä se johtuu jatkuvasta nälästä ja ruuanhimosta, koska syön ruuan vaikka maku ei aina olisi mitä parhain. Vieraille kuitenkin haluan tarjota vain hyvälle maistuvaa ruokaa, jotta he saavat myös minun kautta positiivisia kokemuksia vegaani- ja raakaruuasta.

  Nyt harjoituksen alla on lätyt ja vohvelit, joita tarjoan vierailleni seuraavaksi. Haluan niiden olevan viljattomia ja vegaanisia. Tein äsken kokeilulätyt. Maku oli paha. Johtuneekohan siitä, että puolitin kaikki muut reseptin ainesosamäärät, paitsi sokerin ja suolan. Yritin kyllä kaapia enimpiä pois mokani tajuttuani... Suola maistuu nyt kuitenkin liikaa. Taikinassa oli riisi- ja maissijauhoja. Ohjeen mukaan taikinaan olisi tullut myös munia, mutta jätin ne vain pois. Toiseksi haluaisin paistaa lätyt valurautapannulla, koska boikotoin teflonpaistinpannuja. No, nyt kävi tietysti niin, että teflonpannulla onnistui ja valurautapannulla ei :( Onpas nämä terveelliset valinnat välillä vaikeita toteuttaa!

 Huominen taitaa mennä reseptejä etsien ja kokeillen. Ja aion kyllä vielä koittaa valurautapannua. Ehkä se ei vain ollut tarpeeksi kuuma?

Löytyi Googlen kautta haulla "vegaani letut"

 Toinen mietittävä aihe huomiselle on lättyjen lisukkeet. Tarjolla nimittäin tulee olemaan lättyjä, vohveleita ja ehkä ropsua monien eri lisukkeiden kera. Hilloa tietysti, ehkä kermavaahtoa, jääteköä, rahkaa... Ajattelin jotain sellaisia, jotka pystyy valmistamaan helposti edellisenä päivänä, koska muuten tulee liian kiire lättyjen ja vohvelien paiston kanssa. Tuossa netistä löytyneessä kuvassa on sulatettu tummaa suklaata. Toisaalta voisin itse tehdä raakasuklaata ja jättää sen löysäksi. Se tekeytyisi melkein itsestään samalla, kun paistetaan lättyjä. Heh, pian on vaikea valita parhaimmat lisukkeet kaikkien herkkujen seasta:) En malta odottaa!! Ja ihana katsella kauniita kuvia erilaisista kattauksista! Voi olla huomenna tuskainen ilta, kun pääsen töistä vasta 16.45 ja pitää ratsastamassakin käydä... Tiistaina on vain puolisen tuntia aikaa järjestää kaikki valmiiksi ennen kuin vieraat tulevat. Sen takia nyt täytyy suunnitella kunnolla ja tehdä valmiiksi kaiken minkä voi. Ja laittaa mieskin hommiin;)

Olisko elämäntapamuutoksen aika

- Taas. Mä oon tehny monta elämäntapamuutosta, joista oon sitten hiljalleen liukunut takaisin "yleiseen" tapaan. Yritän elää ilman lisäaineita, eläinperäisiä tuotteita, viljoja ja sokeria. Välillä oon ollu pitkiäkin aikoja ilman ko. tuotteita, mutta nyt vajaa vuosi on menty huonosti.

 Haluaisin huomata olevani pirteämpi ja nukkuvani paremmin tai sairastavani vähemmän, kun jätän sokerit, viljat tai maitotuotteet. No, näin ei kuitenkaan käy -ainakaan kovin nopeasti- ja mun kiinnostus lopahtaa. Viime marraskuussa ihottuman takia jätin ruokavaliostani sokerit, hiivan, maitotuotteet, sitrushedelmät ja viljat. Iho pysyi kyllä hyvänä, mutta sitten tuli joulu ja elämä on nauttimista varten -periaate sai vallan. Mä kyllä tykkään kasvisruuista, hedelmistä ja raakaherkuista. Mutta oon laiska niitä tekemään. Helpompaa ostaa donitsi kuin tehdä raakamuffini.

Lähde Syömisen iloa-blogi

 Haluaisin kyllä syödä tarkemmin. Meillä syödään harvoin eineksiä tai esim. karkkeja. Sipsejä kyllä syödään useasti viikossa. Niissäkin valitsen yleensä maustamattomat ja maustan ne itse. Näin vältyn turhilta lisäaineilta ja sokerilta. Mutta transrasvoja ( toisin "Soitettuani kahdelle suurelle perunalastujen valmistajalle (Estrella ja Chips Ab) minulle kerrottiin, että he eivät käytä kasvirasvojen teollista kovettamista, eikä tuotteissa siten ole käytännössä transrasvaa." 2011 Reijo Laatikainen ) ja liikaa suolaa siinä silti on. Syön pääsääntöisesti vain (luomu) hiivatonta ruisleipää ja riisikakkuja, kasviksissa suosin luomua ja maitotuotteista käytän lähinnä juustoa. En käytä maustettuja jogurtteja, rahkoja tms. kuin noin kerran kuussa. Eli aika terveellisesti yleisten ravintosuosituksien mukaan. Veriarvoni on otettu viimeksi alkuvuodesta ja kaikki (kolesteroli, rauta, B12-vitamiini ym.) oli ok. Mutta silti mua vaivaa uskomaton väsymys ja iho on huono. Tähän haluaisin muutoksen, mutta en tiedä mistä aloittaa.

 Nyt olen ajatellut jättäväni yhden "pahan" ruoka-aineen kerrallaan. Vehnästä on ehkä helpoin aloittaa. Tokana jää maitotuotteet. Ja sitten lisätty sokeri. Katsotaan tuleeko muutosta. Nyt olo on plösö ja vetelä, vaikka liikun 1-3 tuntia päivittäin pyöräilyn, lenkkeilyn ja ratsastuksen muodossa. Muuta en sitten oikein jaksa tehdäkään huonojen yöunien takia.

Miten ihana päivä.

Vaikka jo töissä olin kamalan väsynyt, vieläkin jaksan pystyssä. Lapsi leikki veljeni pojan kanssa hirmuisesti, ihan hiki päässä mentiin:) Nyt pieni on untenmailla ja meillä aikuisilla on sipsihetki. Vanhempieni keittiöstä kuuluu jutustelua ja oloni on tyyni.

 Olin äidin kanssa mustikassa, mutta hyttyset voittivat mut. Sain kuitenkin saalista sen verran, että tein koko porukalle mustikkarahkaa. Käytin siihen maustamatonta soijajogurttia ja maitorahkaa. Itse vältän sokeria, joten muut syöjät saivat lisätä sitä makunsa mukaan. Kyllä se koko kippo tyhjäksi meni!

 Maitotuotteiden kanssa mulla on ongelma. Mielestäni ihminen ei tarvitse niitä, joten niiden käytön voisi jättää. Mutta... ne on helppoja ruokia arjessa, kun niihin on tottunut. Olen ollut vegaanikin, mutta nyt maitotuotteiden korvaaminen soijavalmisteilla epäilyttää. Niin paljon pahaa soijasta on saanut lukea. Raakaruokaakin olen kokeillut ja siitä tykännyt, mutta rahkalle ja juustolle on vaikea löytää korvaajaa. Toki oon päättänyt, että kun tulen raskaaksi panostan enemmän vegaaniseen raakaravintoon. Saas nähä;)

 Nyt menen nauttimaan tuosta leppoisasta tunnelmasta - sipsien kera.

Ihana hoitolapsi!

Meillä käy noin kerran kuukaudessa reilu kolmivuotias lapsonen vierailulla. Hän on niin loistava tapaus! Helppo, mukava ja persoonallinen. Hauska, herkkä ja välillä vakava. Helposti innostuva ja kasviksista pitävä.
 Eilen tulomatkalla hän lauloi Sokka irti-kipaletta! Hahaaa, kyllä nauratti:D Eihän ne sanat ihan oikein menny, mutta yritystä ja intoa oli! Kovasti hän jutteli terävistä hampaistaan ja kavereistaan, joiden luona oli vieraillut. Kyseli odottaako meidän koirat häntä. On niin hassua, miten pikkuinen, mutta iso osa olemme hänen elämää. Tai hän meidän. Viime yönäkin heräsin noin tuhat kertaa kuuntelemaan, että kuuluiko itkua tai huhuilua. Myös sitä jännitin, että kastuuko sänky.
 Yöt on mulle jo pitkän aikaa olleet ongelmana. En saa nukutuksi kunnolla. Uni kyllä tulee nopeasti, mutta heräilen paljon yön aikana ja näen levottomia unia. Sen vuoksi olen välillä niin väsynyt, että kaikki tuntuu liian raskaalta. Eilen ostettiin "koiraportti" makkarin oveen, ettei koira pääse tulemaan sinne ja sänkyyn. Se on sen verran iso kaveri, että haittaa nukkumistani. Ja sitten kun menen aamuvuoroon, laitan kaksi kelloa herättämään. Jos se auttaisi luottamaan paremmin heräämiseeni ja poistamaan myöhästymisenpelkoa. Haluaisin jaksaa tehdä enemmän asioita ja nauttia elämästä, mutta välillä väsymys vie voiton. Tänään on onneksi rentoa puuhailua tiedossa, olemista vaan.
 Tänään vietämme "perhe-elämää" lainalapsen kanssa. Mukavaa, kun mieskin on vapaalla koko viikonlopun. Nyt on aikaa kunnolla vain olla ja nauttia toistemme seurasta. Mies otti eilen hyppykuvia muksusta, niistä tuli tosi hienoja! Pitääkin muistaa ottaa kamera mukaan joka paikkaan tänäänkin.