Äidiksi.

 Mä haluaisin jo olla äiti, kotiäiti. Meille on ollut alusta asti selvää, että olemme lapsien kanssa kotona. Me haluamme lapset sen takia, että saamme elää heidän kanssaan perheenä. Jos menisin töihin, ei aika ja voimat riittäisi lapsille. Neljältä lasten hoitopaikkojen kautta kotiin, ruoka ja sitten ei olisi kuin pari-kolme tuntia aikaa olla heidän kanssaan... Miksi tekisimme ja haluaisimme lapsia, jos laittaisimme heidät hoitoon? Tuota asiaa me ei aiota mitata rahalla. Lasten lapsuus on arvokkaampaa kuin palkka, jonka töistä saisin. Mieheni haluaa - ainakin vielä - olla koti-isä, joten varmasti välillä minä olen töissä ja hän kotona. Varsinkin, jos lapsia siunaantuu enemmän, voin olla aina hetken töissä ennen äitiyslomaa. Niin... siis jos kaikki menee hyvin ja lapsi on terve. Ja siis jos nyt ensinnäkään saadaan sitä lasta. 
 Mä haluan olla pullantuoksuinen äiti. Tehdä hyvää kotiruokaa, antaa lapsien leikkiä paljon pihalla ja vierailla heidän kanssaan mummolassa, kirjastossa, kerhoissa ja uimahallissa. Jos siis kaikki menee hyvin.

 Tänään tein rauhassa ruokaa. Tai oikeastaan ainekset (tomaattimurska, pavut, hernemaissipaprika-sekoitus ja maissilastut + mausteet) tarvitsi vain sekoittaa ja laittaa uuniin. Ruoka oli koirien lenkityksen ajan uunissa ja kyllä maistui hyvälle lenkin päälle:) Tällaiselle toivon enemmän aikaa. Tiedän äitiyden olevan kokopäivätyö kolmessa vuorossa, mutta silti nautin puuhailusta kotona. Silloinkin, kun on hoitolapsia. Melkein aina paremmin silloin ehtii tehdä kotitöitä, koska silloin on kotona enemmän. Mieheni on myös hyvä hoitamaan asioita tai lapsia, joten mulle jää aikaa ja käsiä tehdä ruokaa, siistiä paikkoja jne.
 Sitä mä odotan. Tavallista perhe-elämää.