18. helmikuuta 2014

Vinkit koiranhankkimiseen

ÄLÄ. TEE. SITÄ. Meidän koirat on ihania, ne on tosi hyviä koiria (Ropikin aina välillä). Fiksuja (halutessaan), tottelevaisia (kun ruuasta on kyse) ja osaa käyttäytyä jo aika hyvin (Ropikin vähentänyt hyppimistä ihmisiä vasten). Niille ei tarvi kaikki tapahtua minuutilleen eikä ne mee sekaisin jos (kun) rutiinit vähän muuttuu (kunhan se ei tarkoita sitä, että toinen pääsee lähtemään toista aikaisemmin eri lenkille). Ne suhtautuu kivasti vauvaan eikä enää hajota irtaimistoa (mitä nyt Ropi kaivaa roskista). Niiden vuoksi ulkoilen päivittäin, säällä kuin säällä. Silti en voi suositella kenellekään koiran hankintaa.
 Koirista, varsinkin isoista paksuturkkisista lähtee US KO MA TON määrä karvaa. Karvoja on joka puolella kotiamme, vaatteissamme, jopa ruuassamme. Koirat tulee kalliiksi. Ruokinnan voi hoitaa edullisesti, mutta entäs ne eläinlääkärikulut. Voi apua sitä euromäärää mikä on noiden eläinlääkärilaskuihin mennyt... Mulla on el-kuitteja tallessa, mutta mies kielsi laskemasta kokonaissummaa.
 Koirat sitoo liiaksi. Sun täytyy hoitaa ulkoilutukset ja ruokinnat (jos siis haluat hoitaa koiraasi hyvin), vaikka olisi miten kivaa menoa tiedossa. Kylästä on lähdettävä ajoissa pissattamaan koiraa. Lomamatkan ajaksi täytyy löytää hoitopaikka, jonka valinta ei ainakaan meille ole ollut helppoa.
 Viimeinen  naula arkkuun on nämä rapakelit. En edes tiedä mitä kirjoittaisin asiasta. Koirat kylkiä myöten märässä hiekassa, kolme kertaa päivässä. Niiden peseminen, kuivaaminen, märkien koirien haju, märkien pyyhkeiden lemu...

Harmi kun kaikki lika ei näy kuvassa..

Jes.

Ja ei kun luuttu käteen!

 Jos kuitenkin, kaiken järjen vastaisesti kuten me, päätät piristää elämääsi ihmisen parhaalla ystävällä, ota maksimissaan kissankokoinen, mielellään karvaton koira.
 Tai oikeastaan tuollainen karjalankarhukoiramix on aika huippu. Parempaa et voi löytää. Ja taas sitten Ropi... No, onhan se aika valloittava. Suloinen, kun nukkuu <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti