Eilinen työpäivä, tai oikeastaan koko päivä, oli jotain kamalaa. Ei oo hetkeen ollut niin hirveä olo, mitä eilen oli. En osaa selittää oloa, se on kuin mahatauti olisi alkamassa. Ällöttää, kuvottaa, mahaan sattuu, heikottaa, hengitys nopeutuu.. Kävin eilen ratsastamassa ja se taisi olla liikaa. Siis puoli tuntia oli liikaa. Ennen liikuin 2-3 tuntia päivässä! Välillä on sellainen olo, etten hallitse kehoani. Että se ei toimi niin kuin olen tottunut. Tulin kotiin kolmen jälkeen, söin ja painuin sänkyyn. Sitten vain nukuin ja makasin. Puoli yhdeksän maissa nousin laittamaan pyykit kuivumaan ja sekin oli liikaa. En edes päässyt sänkyyn asti, vaan piti käydä makaamaan keittiön lattialle (missä tein huomion, että matto on pestävä mahd. nopeaa).
Raskauteni ei varmasti ole helpoin, mutta ei kamalinkaan. Vaikka olo on välillä ihan hirveä, tiedän, että voisi olla pahempikin. Onneksi on nuo elukat, jotka laittaa liikkumaan. Tänään aamukävelyllä laahustaessani totesin, että en todellakaan lenkkeilisi ilman koiria (sama tulee todettua sadesäällä ja -25 pakkasilla). Jossain neuvolan vihkosessa kehotettiin aloittamaan liikunta viimeistään raskaana ollessa, jos ei ole aiemmin harrastanut mitään. Häh?? Kuka liikuntaa harrastamaton tässä kunnossa pystyy aloittamaan mitään? Aika kova muija täytyy olla.
Nyt me ollaan aloitettu mun mahan silittely ja jokunen "hyvää yötä, vauveli" ollaan sinne suuntaan huikattu. Ai niin, kysyin myös mitä mieltä pikkuinen oli kiinalaisesta ruuasta. Mä niin odotan liikkeiden tuntemista! Mutta siihen voi vielä mennä parikin kuukautta:( No, sillä aikaa mä nautin löhöämisestä;) Välillä tulee jo käveltyä maha pystyssä, koska turvotus on valtaisa syömisen jälkeen. Mutta jos turvotus on poissa, ei mahaa vielä juurikaan ole. Pääsee hieman itse valitsemaan onko raskaus näkyvissä vai ei:D
Kaks minuuttia ja pitäis lähteä töihin. Ja eväät on pakkaamatta! Niitä kun pitää ottaa jokunen kippo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti