Terveyttä mulle!

Viime yö oli taas jotain ihan hirveää: mua kynsitti, nenä oli tukossa, kurkku kipeä suunkautta hengittämisestä, paikat jumissa... Olo oli ahdistava, inhottava. Kuudelta meni hermot pyörimiseen, ja lueskelin hetken. Sen jälkeen sain vielä pari tuntia unta. Onneksi, tänään on tiedossa pitkä päivä ilman päikkäreitä! :)
 Nyt kun työmatkapyöräilyt ovat jääneet, ja ratsastuskin on todella vähäistä haluan aloittaa lihaskunnon vahvistamisen jumppaliikkeillä. Luin eilen Liikkuva äiti-kirjaa (Virva Pisano, 2007) ja sain siitä pari ideaa, mitä liikkeitä kannattaisi tehdä ja mitä voi tehdä ilman apuvälineitä. Kirjassa on liikkeitä jumppapallon kanssa tehtväksi sekä kuntosalilaitteille. Olenkin ajatellut liittyä kuntosalijäseneksi, jos siten tulisi tehtyäkin jotain. Nyt siihen löytyisi aikaa ja energiaa, kun ratsastaminen katoaa päiväohjelmasta. Toisalta, ehtisin käydä salilla vain nelisen kuukautta, joten onko se sen vaivan väärtti? Saanhan minä kotonakin tehtyä, kun vain aloittaisin!
 Tänä aamuna jo vähän aloittelin. Menin koirien kanssa aamukävelylle pururadalle, jossa on pieni "telinepiste". Siinä on leuanvetotangot, erilaisia lautoja vatsalihasten tekemiseen jne. Iskin koirat kiinni yhteen paaluista ja tein itse hieman alaselkää ja pakaroita vahvistavia liikkeita (tärkeitä tällaiselle notkoselälle!) ja muutaman punnerruksen. Ajatella, alkuvuodesta tein kolme leuanvetoa, nyt en saa yhtään. No, onneksi nuo voimat kyllä kertyvät taas nopeaa, kun vain muistan ja jaksan treenata. Hei, voisinkin luvata tekeväni sen kolme leukaa taas ennen häitä! Joo, reilu kuukausi aikaa, joten treeni täytyy ottaa tosissaan. Jes, jotain tavoitteita jo asetettu:)
 Ruoka maistuu, mutta vieläkin saa olla aika tarkkana mitä syön. Kaikki hedelmät ja marjat sekä muut raikaat maut on mun mieleen - ja hyvä niin! Vehnää ja maitotuotteita vältän, mutta esim. juhlissa tms. otan sitä mitä tarjotaan. Nyt pari päivää ollaan miehen kanssa syöty mansikoita ja niitä meni myös aamupalan joukossa:

Banaania, mustikoita ja mansikoita

Päälle soijajogurttia

NAM!

 Kuvat on surkeita. Oon nyt käyttänyt kännykkää, vaikka olisi tuo hyvä kamerakin. Ehkä mä hommaan nyt uuden puhelimen? Toki olisi rahoille muutakin käyttöä, häitä odotellessa;)
 No, nyt pitää mennä huuhtelemaan aamupalantähteet ikenen ja hampaan välistä. Joudun syömään penisilliinikuuri tulehtuneen ikenen takia. Alaviisaudenhammas on puskenut ientä edellään kasvaessaan niin, että sinne väliin on jäänyt "tasku" kaikelle moskalle. Ja hammaslääkäri huomasi myös yläviisurin painavan ientä, joten hioi hammasta sileämmäksi. Suositteli kuitenkin syömään penisilliinikuurin, jotta tulehdus ei pahene. En halua ottaa riskiä vakavempaan tulehdukseen, joten syön kuurin... Kuitenkin huuhtelen myös ikenen ja hampaan väliä suolaliuoksella, jotta tulehdus ei vain uusisi.

Loma - hyvät fiilikset

Oon tosi väsyny. Nukuin yhdekään asti, mutta silti piti ottaa päikkärit jo yhdeltä. Sain hoidettua pari asiaa, esim. kävin juhlapaikalla mittailemassa pöytiä ja laskemassa tuolien määrän (hyvin riittää!). Sitten kävin tallilla juoksuttamassa hepan. Voi on se vaan ihmeellinen paikka! Menin sinne hieman huonolla tullella, kamalan väsyneenä. Mutta sieltä lähtiessä mieli oli jo korkealla ja päätin järjestää miekkoselle pienen yllätyksen illaksi. Tulin kaupan kautta kotiin, kun halusin hakea hieman herkkuja illaksi:)

Pötkön kans kentällä.

Herkkuja illaksi.

Työonnettomuus.

Koirien puuhia

ja tämä myös.

Ihana kasvava maha!

Tänään oon nauttinut äänen naureskellen kaupungilla kasvaneesta mahastani! Toki siihen saattoi vaikuttaa myös pitsabuffet. Maha oli oikeastaan saman kokoinen viikolta 10 viime viikkoon asti. Toissa viikolla oli ne inhottavat alavatsakivut, mitkä ilmeisesti johtui lihasten venymisestä. No, nyt on lihakset venyneet jonkin verran pois tieltä ja maha on päässyt kasvamaan:)

Iltakävely koirien kanssa

Ihanasti peilaavia lasiseiniä!

Uusi huppari ja kasvanut maha<3

Kurkkukipu oon yltynyt. Töiden  jälkeen piti oikein ottaa päikkärit, ja pyöräilymatkat tuntuivat tosi rankoilta. Kunpa en nyt tulisi pahemmin kipeäksi. Täytyy ottaa pari päivää rauhallisesti!

Pötköttelyä Pötkylän kanssa

Juhannus sujui oikein rennoissa fiiliksissä. Perjantain vain makasin jättäen väliin bileet ystäväpariskunnan luona. Lauantaina aamupäivän lepäilin, jotta jaksoin ajaa viettämään aikaa vanhempieni luokse. Myös veljeni oli siellä perheensä kanssa ja jaksoin hieman puuhailla kolmevuotiaan pojan kanssa:) Koirat nauttivat, kun saivat juosta vapaana! Rico tykkää kahlata, mutta Ropia en saanut veteen millään! Ainut pikku vastoinkäyminen oli paarmanpureman aiheuttama reaktio Ricon kuonossa. Kuonon pää ja kirsu turposivat ja saimme jännittää hengitysteiden aukipysymistä. Onneksi  turvotus ei kasvanut pahaksi ja koira sai hengiteltyä ihan normaalisti.

Kyömynoukka

Illalla lähdin miehen siskon luokse. Kävimme lähellä sijaitsevassa yökerhossa. Siellä piti mainoksen mukaan olla covereita soittava duo ja toinen isompi niminen esiintyjä. No, duo oli soittanut jo iltapäivällä ja toinen esiintyjä oli iso pettymys. Hänen esityksensä oli välillä noloa. Taustanauhat raikasivat ja välillä artisti vaivautui laulamaan oman äänensä päälle. Ei kovin vakuuttava esitys.
 Ilta oli kuitenkin kiva ja jaksoimme kahteen asti! Nukkumaan menimme kolmelta, wow! En muista, koska olisin viimeksi valvonut yli puolenyön. Päivällä ajelin vanhemmilleni hakemaan koirat ja sieltä suoraa tietä kotiin. Äitini osti minulle puolestani Puman hupparin. Oli hieman hankala päättää mallia, kokoa ja väriä puhelimen välityksellä:D Mutta selvisimme siitä. Valinta oli vaikea... Ja osottautui oikeaksi, koska äiti osti minulle toisen hupparin lahjaksi, joten sain molemmat! Ainoastaan koko oli väärä. Äiti oli kysynyt joltain samoja huppareita ostaneelta, kokoiseltani näyttäneeltä naiselta vinkkiä ja tämä oli kehottanut ostamaan M-koon. Se on kuitenkin hieman liian iso. Uskon, että pesut ja kasvava maha tekevät tehtävänsä ja paidat ovat pian oikean kokoiset:D Kiitollinen olen silti ja erittäin tyytyväinen siihen, että äiti jaksoi takuta minun paitaostostani alennusruuhkassa puhelimen välityksellä ja rohkeni vielä ostamaan minulle toisen itse valitsemani lisäksi<3 Toinen on harmaa perus huppari ja toinen musta vetoketjullinen. Vetoketju kulkee ylös asti vähän hupun reunaa pitkin. Jee, kerrankin mullakin on merkkivaatteita! ;)
 Pötkylä voi kai ihan hyvin. Aamulla se taas möllötti lempipaikassaan, alhaalla vasemmalla. Siellä se mua painaa, mutta silti liikket eivät vielä erotu... Ehkä kuitenkin jo tänään tai huomenna?

Hän tykkää hengailla alhaalla

Säälittävän pieni maha sivultapäin...

 Pian saadaan iskä kotiin. Ihana kuulla hänen juhannuksen touhuista ja toilailuista:D Ja muutenkin, kyllä on ollut kova ikävä! Kiva saada myös apua koirien lenkitykseen, alkaa olla mun jalat poikki:D

Rauhallista menoa

Meidän alkuviikko oli aika touhuntäyttä! Maalasimme -vihdoinkin!- talomme. Vielä on muutama ikkunalauta, räystäslauta ja terassien katot maalamatta, mutta sitten on talo uudessa maalissa! Ensi viikolla onkin autokatoksen vuoro. Me vaihdettiin talon alkuperäinen tummankeltainen väri kermaan. Ikkunan raamit on tummanruskeat ja ikkunapuut (en tiedä mikä on oikea termi) valkoiset. Myös nurkkalaudat ja talon yläosat on valkoiset. Me tykätään! Myös naapurit ovat kehuneet, huh! Mutta joo,varmaan mikä tahansa olisi ollut entistä väriä parempi...

Onhan tuossa vielä tekemistä:)

 Nyt mies on mökillä ja mä hengailen kotona. Jo viime juhannuksena tein saman. Mä niin nautin kotona olemisesta, löhöilystä, lukemisesta, siitä ettei ole aikatauluja. Koirat ja heppa on hieman rytmittänyt päivää, mutta "väliajat" oon vaan ollu. Tänään menen vanhemmilleni, ja käväisen ehkä miehen siskon luona. Suunnitelmissa olisi käydä ihmisten ilmoilla, mutta katsoo nyt jaksaako.
 Mahassa kaikki on ilmeisesti hyvin! Vielä ei liikkeet kai tunnu.. Viikko sitten käytiin neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä. Ärsyttää koko ajan miettiä koska kehtaan seuraavan kerran mennä, niin päätettiin ostaa kotidoppleri! Eipähän tarvi miettiä, että onko kaikki ookoo joka ikinen sekunti. En ymmärrä, miksi niin moni on sitä vastaan, muakin on kielletty hankkimasta sitä. En kai mä nyt aio koko ajan se mahalla kulkea. Eikä tarvi mennä lakki kourassa terkkarille kyselemään sydänäänien kuuntelua. Dopplerin pitäis tulla tiistaina tai keskiviikkona, jeee! Käytettynä ei löytynyt mistään! Tai kaksi löytyi. Toisesta pyynti oli 30 ja toisesta 35 euroa ilman postikuluja. Toi uusi tulee vajaalla 36 eurolla kotia asti:D Ja saahan sen sitten myydä eteenpäin, jos tuntuu ettei enää tarvitse. 
 Pötkylä tuntuu välillä sekä ulkoa ja sisältä päin. Hän tykkää makoilla alhaalla, mikä haittaa välillä ratsastusta, pyöräilyä ja istumista. Aamuisin välillä näkyy ja tuntuu ulospäin ihan selvästi navan alapuolella:D Tässä ihana otos tältä aamulta.

Pötkylä pönkää näkyville

 Yleensä pötkylä on juuri vasemmalla alhaalla. Ehkä oikealla on kiinnikkeitä esteenä umpilisäkkeen leikkauksen takia (arpi näkyykin tuossa oikealla "lommona")? Mua ei haittaa ollenkaan se, että pötkylä painaa (pitää varmaan alkaa kirjoittamaan se isolla p:llä:))! Kiva tietää ja tuntea, että siellä joku seikkailee! Sais kyllä jo monottaa äitiä. Ja se tapa saa sitten luvan jäädä kohtuun!! ;)
 Olen onnellinen:) Kaksi hyvin nukuttua yötä takana, enää maanantai ja tiistai töitä. Sitten onkin neljäkymmentäkaksi (42) vapaapäivää!!! Jeee! Häiden valmistelua ja mahan kasvatusta. Kelpaa:)
 
 

Siis mikä mies!

Tänään on minun ja mieheni seurustelun 5-vuotispäivä. Hassua, miten niistä sadoista päivistä muistaa vain osan. Onneksi meillä on paljon ihania muistoja ja paljon yhteisiä kokomuksia. Minä annoin miehelleni kaksi Hukan oluttynnyriä, jotka pitävät juomat kylmänä esim terassilla ja saunassa. Hän antoi minulle itsetehdyn lahjan! Hän leikkasi vaneerista sydämenmuotoisen tausta, jonka hioi ja maalasi. Toiselle puolelle hän kiinnitti "jalan" ja toiselle puolelle meidän kuvan. Kuvan alla on käsinkirjoitettuna "YHÄ ENEMMÄN RAKASTAA LUPAAN". Siis en voi tajuta, miten hän keksi noin ihanan!! Miten romanttista<3
 Aamu on mennyt leppoisasti. Teen vielä hiukan kotitöitä, ennen kuin lähden vakuutusyhtiöitä kiertämään, ratsastamaan ja taistelemaan Nissenille. Juuri saapui saapumisilmoitus MAALISKUUN LOPUSSA tilaamistani silmälaseista. Otin samalla aurinkolasit vahvuuksilla, ja ne saapuivat luvatussa 2-3viikon ajassa. Jotain hyvitystä vaadin, eikä mikään silmälasien pyyhkimisrätti riitä! :D

Elämä on ihanaa!

Niin paljon kaikkea ihanaa tapahtuu koko ajan, että voisin kirjoittaa ko. asioista pitkät pätkät! Mutta kun kaikki aika ja energia menee niiden asioiden parissa, niin eipä ole intoa tulla istumaan koneelle. Niitä asioita on myös ihana jaaritella ystävien kanssa, joten ei ole tänne tarvetta purkaa. Eniten kirjoittelin silloin, kun lapsettomuus painoi. Niitä asioita oli kiva purkaa kirjoittamalla ja käydä selailemassa toisten samassa tilanteessa olevien blogeja.
 Meillä on elämä nyt aika hulinaa. Minäkin pystyn jo hieman elämään töiden ulkopuolella, mutta vieläkin menee kotiajasta suurin osa sängyssä, ja yöunille menen viimeistään yhdeksä-kymmenen maissa, eli iltapuuhat aloitan jo kahdeksan jälkeen.
 Olen tavannut ystäviä, mikä on ollut niin eheyttävää! Tallilla olen käynyt vain muutaman kerran viikossa, ja siitä mulla on todella paha mieli. En vain jaksa iltasella enää lähteä... Onneksi hepolla on ihana hoitaja, että ei minun oikeasti tarvitsisi murehtia sen selviämistä!
 Mies on tehnyt ulkohommia urakalla. Ensi viikolla pitää talo olla maalauskunnossa, ja tässä on vielä yhdet rokit juhlittavana välissä:D Ja sitten saisi alkaa rakentamaan terassin lasituksen runkoa. Vähän siitä tulee ihana!!
 Tällä viikolla meillä on myös vihkikeskustelu, jossa tavataan tuleva vihkipappimme. Meidän vihkikaavan suorittaa kaksi eri henkilöä, koska halusin siihen perhetutun tekemään kaiken minkä voi (eli papille jää ainoastaan vihkiminen/lakiosa). Koen vihkitilaisuuden olevan silloin henkilökohtaisempi, kun puheet ja rukoukset suorittaa tuttu henkilö, joka oikeasti tietää meistä hieman.
 Me ollaan saatu muksulle paljon ihania vauvavaatteita ja ostin jo kestovaippoja valmiiksi. Kauaa ei ole enää puoliväliin... I HA NAA .
 Huomenna onkin viikon viimeinen työpäivä mulla, miehellä on viikon ensimmäinen työpäivä torstaina:D Taas menee meidän elämät ihan ristiin!

Ei mitään ruokaa kaapissa-päivä

Eilen oli - taas - sellainen päivä, jolloin jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Me ei saada tehtyä monen päivän ruokasuunnitelmia nykyään millään! Mun ei tee juuri mitään mieli. Ja jos jotain tekee tänään mieli, niin tuskin enää huomenna. Ja mies ei vain ole sen tyylinen, että miettisi ruokaa muulloin kuin nälkäisenä.
 Meillä on ne parit perus ruuat, jota me tehdään. Ja jos niihin ei ole aineksia, silloinei taaskaan ole mitään ruokaa. Eilen selätin tuon harhaluulon! Aluksi tein itselleni pirtelön banaanista, puolukoista, karviasmarjoista ja maustamattomasta soijajogurtista. Sen jälkeen tein gluteenittoman lättytaikinan jääkaappiin paisumaan. Taikinan paisuessa tein salaatin lättyjen täytteeksi. Salaattiin löysin tomaatteja, kurkkua, paprikaa ja kesäkurpitsaa! Mies paistoi itselleen jauhelihaa lisätäytteeksi ja kermaviilistä tuli vähällä maustamisella kastike. Ai että, kun oli hyvää! Varmasti puolet ruuan mausta tuli voittajafiiliksestä: minä tein tämän, vaikka ei pitänyt olla mitään ruokavärkkejä! Me varmasti elettäisiin kuukausi kuva-ainekaapin ja pakastimen antimilla. Mutta kun on jämähtänyt tiettyihin ruoka-aineisiin, niin ilman niitä ei ole mitään.

 On ihanaa, kun voi jo pikkuhiljaa tehdä normaaleja asioita. Lauantaina kävin ysätävni kanssa lenkillä. Lenkki kesti reilun tunnin ja oli ihan liikaa! Loppupäivän vain makasin ja valitin:D Eilen kävi sama ratsastuksen jälkeen. Silti jaksoin mennä suoraan tallilta toisen ystäväni luokse. Miten ihanaa oli tavata heitä!! Ihanaa, kun pääsen taas jo hieman ulos täältä talosta. Täällä on vähän väliä kaatunut seinät päälle. Ärsyttää vain maata täällä, kun ei jaksa edes siivota tai sisustaa... No, pian ehkä pystyn siihen:) Onneksi pian alkaa loma ja saa käyttää aikansa ja energiansa muualle ku töihin!
 Tänään meillä oli toinen neuvolakäynti. Voi miten ihanaa oli kuulla pikkuisen syke! Se on niin paras ääni tässä maailmassa. Ajatella, meidän lapsi on selvinnyt tänne asti. Kiitoskiitoskiitos, sinä elämän haltija!
 Neuvolan jälkeen kävimme syömässä. Heh, vähän laatuaikka kerrankin! Ja painokin on noussut vasta reilun kilon, niin on vähän varaa syöpötellä;)