3. kesäkuuta 2013

Ei mitään ruokaa kaapissa-päivä

Eilen oli - taas - sellainen päivä, jolloin jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Me ei saada tehtyä monen päivän ruokasuunnitelmia nykyään millään! Mun ei tee juuri mitään mieli. Ja jos jotain tekee tänään mieli, niin tuskin enää huomenna. Ja mies ei vain ole sen tyylinen, että miettisi ruokaa muulloin kuin nälkäisenä.
 Meillä on ne parit perus ruuat, jota me tehdään. Ja jos niihin ei ole aineksia, silloinei taaskaan ole mitään ruokaa. Eilen selätin tuon harhaluulon! Aluksi tein itselleni pirtelön banaanista, puolukoista, karviasmarjoista ja maustamattomasta soijajogurtista. Sen jälkeen tein gluteenittoman lättytaikinan jääkaappiin paisumaan. Taikinan paisuessa tein salaatin lättyjen täytteeksi. Salaattiin löysin tomaatteja, kurkkua, paprikaa ja kesäkurpitsaa! Mies paistoi itselleen jauhelihaa lisätäytteeksi ja kermaviilistä tuli vähällä maustamisella kastike. Ai että, kun oli hyvää! Varmasti puolet ruuan mausta tuli voittajafiiliksestä: minä tein tämän, vaikka ei pitänyt olla mitään ruokavärkkejä! Me varmasti elettäisiin kuukausi kuva-ainekaapin ja pakastimen antimilla. Mutta kun on jämähtänyt tiettyihin ruoka-aineisiin, niin ilman niitä ei ole mitään.



 On ihanaa, kun voi jo pikkuhiljaa tehdä normaaleja asioita. Lauantaina kävin ysätävni kanssa lenkillä. Lenkki kesti reilun tunnin ja oli ihan liikaa! Loppupäivän vain makasin ja valitin:D Eilen kävi sama ratsastuksen jälkeen. Silti jaksoin mennä suoraan tallilta toisen ystäväni luokse. Miten ihanaa oli tavata heitä!! Ihanaa, kun pääsen taas jo hieman ulos täältä talosta. Täällä on vähän väliä kaatunut seinät päälle. Ärsyttää vain maata täällä, kun ei jaksa edes siivota tai sisustaa... No, pian ehkä pystyn siihen:) Onneksi pian alkaa loma ja saa käyttää aikansa ja energiansa muualle ku töihin!
 Tänään meillä oli toinen neuvolakäynti. Voi miten ihanaa oli kuulla pikkuisen syke! Se on niin paras ääni tässä maailmassa. Ajatella, meidän lapsi on selvinnyt tänne asti. Kiitoskiitoskiitos, sinä elämän haltija!
 Neuvolan jälkeen kävimme syömässä. Heh, vähän laatuaikka kerrankin! Ja painokin on noussut vasta reilun kilon, niin on vähän varaa syöpötellä;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti