Ei vaiskaan!

Ei tarvinnut kenenkään äiti-ihmisen huomauttaa suunnitelmien toteutumisprosenteista, kun jo huomasin sen itsekin. Ensinnäkin sain oivan esimerkin normaalin päiväjärjestyksen toteuttamisen ja päiväunien ajankohdan ja pituuden tärkeydestä. Olimme hoitolapsen kanssa juhlimassa yhden kaverin 3-vuotissynttäreitä. Menimme paikalle jo yhdentoista jälkeen ja leikkiä jatkui kuusi tuntia putkeen, joten päiväunia-aika siis laiminlyötiin. Totta kai tällaisen ilakointipäivän jälkeen uni tuli heti silmään auton hurahtaessa käyntiin. Muksu nukkui puolitoista tuntia pienistä herättely-yrityksistä huolimatta. Eli unta riitti puoli seitsemään asti. Kotiin päästyämme lapsi heräsi ja oli aika itkuinen ja herkkä jonkin aikaa. Kohta elämä taas muuttui paremmaksi ja siinä vaiheessa ei enää ollu nukkama-ajoista tietoakaan. Että se mun pyykkien laittaminen lapsen mentyä nukkumaan.. no laitoin ne aiemmin, koska tajusin säntääväni itsekin petiin kunhan saan lapsen unille. Hän muisti muutaman kerran sanoa kellon lähestyessä kymmentä, että vielä ei väsytä.. Niinpä me käytiin pihalla hakenassa väsyä!

Iso kuorma ruohoa

ja hieman kiviä talon seinustalta.

Vielä löytyi syötäviä karviaisia ja punaisia viinimarjoja.

Minä leikkasin nurmikkoa ja hän teki traktorin ja kärryjen kanssa kuormia. Iltapurtavaa haimme suoraan marjapuskista. Oli kyllä huippu mukavaa! Ei kiire minnekään aamullakaan, joten eipä tuolla väliä vaikka unet vähän siirtyivät. Tänä aamuna herättiin ysiltä, eli onneksi yöunet olivat kuitenkin pitkät. Mies oli yön töis niin kävin muksun kanssa käyttämässä koirat aamupissalla. Ne osaa mennä hienosti rattaiden vieressä. Lenkin jälkeen napattiin aamupalaa ja mentiin pihalle. Eilen ajattelin, että jos herätään aikaisin, niin mennään tallilla käymään, mutta olikin kivempi puuhailla kotosalla. Eipä tuossa parissa vuorokaudessa paljon ehdi. Tarkkailin kovasti omaa käytöstäni sen aidon läsnäolon suhteen. Kun lapsi leikkii, vajoan helposti omiin ajatuksiini. Minä kun en niin pidä leikkimisestä. Tykkään enemmän pelailusta, värittämisestä ja "oikeiden" juttujen tekemisestä esim. keittiössä tai pihalla. Mutta ne jutut ei sit taas aina kiinnosta lasta... Pyrimme siihen, että tv:tä katsottaisiin mahdollisimman vähän, esim. tunti päivässä. Hoitomuksumme on kuitenkin siinä iässä, että varsinkin lastenelokuvat kiinnostavat. Yleensä annamme katsoa jonkin pätkän aamulla tai illalla. Ja yleensä vain silloin, kun toinen meistä aikusista vain on kotona ja tekee ruokaa tms. Lapsen valveillaoloaika ei vuorokaudessa kuitenkaan montaa tuntia ole, että saamme kyllä muutkin tekemiset riittämään. Ja tuo muksu on niin leppoisa kaveri, että hänen kanssaan pärjää kuhan kommentoi jokaiseen toteamukseen ja vastaa tuhansiin kysymyksiin:)




P.S. Tehtiin synttärisankarin lahjaan käärepaperi itse. Tuo oli jotain ruskeaa käärepaperia, en tiedä minkä mukana tullut. Puuvärit ottivat hyvin kiinni ja erottuivat kirkkaana paperista.