Tunnelmaa, mistä vaan!

Mä kaipaan tunnelmia, sellaisia mitä voi fiilistellä kunnolla. Ehkä se on osa onnentunteen etsimistä. Nyt haluan tunnelmoida syksyä. Laitoin takkaan tulen, ja toivon ettei koko kämppä ole pian kuumunut mun tunnelmasta... Vanhempi koirista nimittäin ei voi sietää, jos lämpötila nousee yli 20 astetta. Sitä hönkkäämistä ja vinkumista ei jaksaisi - taas - kuunnella yöllä. Nykyään se kyllä avaa ovet muihin, viileämpiin, huoneisiin ja siirtyy johonkin niistä nukkumaan öisin (ovet siksi kiinni, että toivomme koirien pysyvän vain olohuoneessa...).

 Takan sytyttäminen on kyllä aina yhtä vaikeaa! Mun lapsuudenkodissa oli puulämmitteinen sauna ja toki myös takkakin. Ja silti en saa takkaa syttymään. Joka kerta sitä tuskaillessani päädyn miettimään miten tulipalot ovat mahdollisia??! Niitä kun syttyy rakennuksissa vuosittain 6 000 – 7 000 (lähde). Tupakointi on yleisin syy tulipaloihin, joten pitäiskään ostaa aski takansytyttämistä varten...
 
No syttyhän se kuitenkin:) Sitten tein inventaariota kynttilöiden kanssa. Taas alkaa olla PartyLite-kutsuja, joten hyvä vähän tarkastella mitä EN tarvitse. Oon tosi laiska polttamaan kynttilöitä ja silti haluan niitä koko ajan lisää. Johtuu varmasti siitä, että oon harvoin kotona enkä ehdi nauttia kynttilöistä. Se aika mitä oon kotona menee ruokaa laittaes, siivotes jne., joten eipä oo kynttilät ollu mielessä. Nyt päätin, että yritän muistaa sytytellä niitä joka välissä (kunhan muistaisin sammuttaakin!!). Ne kuitenkin luo niin ihanaa tunnelmaa, että tekee varmasti mielelle hyvää. Kynttilöitä mulla on hyvin, myös erilaisia tuikkukippoja ja -lyhtyjä. Nyt vain pitäisi osata ripotella niitä ympäriinsä sopivasti. Vessaan täytyisi löytää jokin kiva somiste. Ja vahva tuoksuinen kynttilä;)

 Koirien takia täytyy tarkemmin miettiä sijoituspaikat, mutta onhan noita hyllyjä ja tasoja mihin laittaa. Mies voi vähän valittaa tuoksukynttilöistä ja jotkut sattuvat muakin päähän. Pitääkin seurailla mitä mieltä koirat on vahvoista hajuista.

 Pian pitää mennä hakemaan mies töistä. Mä oon antanut eilen ja tänään lepopäivän jaloille pyöräilystä, joten menin töihin ja tallille autolla. Ärsyttää kyllä tämä edes-takaisin ajelu... Mutta julkisia ei kulje enää tähän aikaan, ni kaippa se mies on sieltä pois haettava.

 Ostin tänään hänelle leipää kaupasta samalla kuin hain itselleni ruokavärkkejä. Itse en nyt syö kuin gluteenittomia näkkäreitä ja riisikakkuja (alkaa kyllä jo vähän tökkimään), niin valitsin leivän ilman tarkempia tutkimuksia. Kotona sitten huomasin tämän: 

 

No hienoa että on perinteikäs leipomo... VIROSSA!! Ei millään pahalla, Viron työntekijät, mutta kyllä mä haluan ostaa Suomessa suomalaisista raaka-aineista valmistettua leipää!
 Varmasti tuokin on hyvää, mutta mielestäni ei ole mitään järkeä raahata leipää toisesta maasta asti! Lähiruoka on pop.