Alennuksen huumaa

Suurin raivo maanantaisen synntys- ja perhevalmennuksen jälkeen on haihtunut. Raivon aiheutti lääkäri, joka pelotteli lihavuudella -niin odottajan kuin syntyvän lapsen- ja suositteli "täysin turvallisia" makeutusaineita sokerin sijasta. Lääkärin mielestä odottajan valinta on ehdottomasti makeutusaineilla makeutettua virvoitusjuoma. Huoh. Miten olisi muiden juomavaihtoehtojen esille tuominen, pakkoko sen juomisen on juuri olla limsaa? Parempi on jättää kaikki virvoitusjuomat ostamatta, ja voi juoda vaikka täysmehua kivennäisvedellä lantrattuna. Kaikki odottajat siis hyvillä mielin riskeeraamaan oma ja sikiön terveys, koska lääkäri sanoo näin! Mitähän sikiön insuliinintuotannolle tapahtuu makeutusaineilla makeutettujen juomien nauttimisen jälkeen? Häiriintyykö sekin, ja oppii väärän toimimistavan jo ennen syntymää? Ja sitten ihmetellään sairauksia ja ylipainoa, kun elimistöön on dumpattu jo sikiöaikana myrkkyjä elinten kehittyessä ja sokerin "himo" on vääristynyt. Saman lääkärin mielestä mm. allergialääkkeet, närästyslääkkeet ym. on turvallisia raskaana oleville (eli sikiölle). Odottajan alkuraskauden pahoinvointi ja yököttävä olo on parasta mitä luonto sikiöille tarjoaa: odottava nainen pystyy edes hitusen vähemmän syödä lisäaineita ym. vahingoittavaa silloin, kun sikiön elimet kehittyvät.
 No joo, se siitä ravitsemuspaatoksesta (kirjoittelen tätä sipsipussi kaverinani). Selasin Elloksen ale-kuvastoa. Mietin vain, että meneekö tuollaiset "kevätmuoti" by Ellos kaupaksi edes huimilla alennuksilla. Tokihan ne menee. Ei firma muuten noita vihkosia lähettelisi. Ihmiset sekoaa helposti alennuksista:nyt ostetaan kun on halpaa! Ei tarvi justiinsa edes päälle sopia, koska ei se paljon edes maksanu! 
Täällä oli muutama viikko sitten uuden kaupan avajaiset. Ihmiset osti ihan sekona tarjoustuotteita. Sokerikilokin maksoi vain 0,49!! Niitä sai 2pkt/ostaja. Yksi äiti laittoi tyttärensäkin ostamaan kaksi. Tytär vastusteli sanomalla, että ei hänen tule käytettyä niin paljoa sokeria. Tähän äiti tiuskaisi, että no ota nyt vaan, ja vaikka leivo, koska on noin halpaa! Yksi tuttuni osti kerran 10 pakettia kaakaojuomajauhetta. Kysyin ne nähdessä, että mihin hän noin paljon tarvitsee. Nainen vastasi, että kyllähän sitä menee ja sain niin edullisesti. 
 Mä itse sekoan esim. Tiimarissa. Se kaikki pieni tilpehööri saa mut ajattelemaan, että mä joskus kyllä askartelen jotain. No en askartele, en edes töissä. Työpari hoitaa meillä askartelun:) Ja entäs pienet kangaspalat! "Kyllä mä tästä jotain ompelen...". Pitääkin alkaa ompelemaan lasta varten kaikkea.Mutta mitä??
 P.S. Mies väittää, että lähmiä ei oo sana. Mut eikös olekin?!

Rahaa palaa jo nyt

Meillä on noin puoli vuotta laskettuun aikaan. Silti olemme (tai minä...) kuluttaneet lapseen jo 400 euroa. Tähän summaan laskin vain ne menot, jotka ovat tulleet positiivisen raskaustestin jälkeen.
 No, vaunut vievät tuosta summasta 2/3, sen 280 euroa. Käytettyjä vaatteita, pari makuupussia, lakanat jne. ovat maksaneet yhteensä 30 euroa. Se vähän hätkäytti, koska olen mielestäni ostanut vain muutaman euron-parin vaatteen... Ostin kuitenkin lisäksi 20 euron hintaisen "äitiyspakkauksen", joka sisälsi pussilakanoita, haalareita, sukkia jne. 
 90 euroa meillä on mennyt ultriin. Ja näistä oikeastaan yksi vain on ollut "normaali", alkuraskauden ultra. Kaksi ensimmäistä oli meidän malttamattomuutta saada tietää onko sisälläni jotain ja onko se oikeassa paikassa. Ensimmäinen ultra tehtiin yksityisellä ja toinen sairaalassa, koska olimme ehtineet jo sinne asiakkaaksi lapsitoiveen vuoksi. Ensimmäisessä ultrassa alkio oli vielä niin pieni, ettei sitä pystynyt mitata ja sen takia menimme seuraavalla viikolla vielä sairaalaan ultraan. 
 Kyllä tuohon pirpanaan vaan saa rahaa uppoamaan! Koitamme kuitenkin ostaa ja hankkia mahdollisimman paljon käytettyä, rahan ja ympäristön kuormituksen takia. Nyt kuitenkin aion pitää hieman taukoa hankinnoissa;)

Muka netti- ja tv-vapaa päivä

Oon pari viikkoa puhunut miehelle siitä, että haluan meidän ottavan netti- ja tv-paastopäivän kerran viikossa. Sen piti olla sunnuntaina, eli siis tänään. Noooo, minä sen rikoin heti aamutuimaan! Mutta oli PAKKO. Muistin aamukävelyllä, että en lähettänyt viikkotiedotetta vanhemmille (töissä siis). Pakkohan se oli rustata tänään, koska ensi viikolla on kevätjuhlakin, ja heitä täytyi muistutella siitä.
 Toinen asia, miksi oli pakko pilata paastopäivä, oli yhdistelmävaunut. Meidän alueella on näppärä fb-muksukirppis. Sieltä olen jo joitakin vaatteita ostellut ja nyt löytyi Emmaljungan yhdistelmävaunut edullisesti. Sovittiin myyjän kanssa vaunujen katsominen täksi päiväksi, mutta tarkempaa aikaa ei oltu vielä sovittu. Pakko oli siis laittaa kone päälle, että sai sen asian hoidettua. Ja hyvin saatiinkin! Nyt meillä on (noin puoli vuotta etukäteen...) hankittuna yhdistelmävaunut! Vaunut on oikein hyvässä kunnossa. Vaunuissa on säädettävä heittoaisa, ilmakumirenkaat, kova erikseen käytettävä kantokoppa ja ratasistuin jne. Varmaankin ne on siis Duo Combi, oisko Edge. Samaa väriä ei näytä olevan enää Emmaljungan sivuilla, että parisen vuotta vanhat nuo ainakkin on;)
 Nyt me ollaan sitten kasattu ja koottu erilaisina yhdistelminä vaunuja, nosteltu sisään tavaratilaan ja sieltä pois, mietitty miten koirat mahtuisivat mukaan vai eivätkö mahdu... Sitä ehtii puolen vuoden aikana vielä miettiä monesti;) Olen tyytyväinen siihen, että vaunut on nyt hankittu. Ne ovat olleet se stressaavin hankinta. Me vaaditaan niiltä niin paljon: ne pitää käydä joka säässä, olla tukevat, mutta kevyet, helposti kasattavat ja autoon mahtuvat, maastoon kuin maastoon... Varmasti moni muukin vaunu olisi voinut sopia. Mutta nämä on kehutut ja saimme ne todella edullisesti. Voi, tulispa vauva jo:D

 Tässä vielä kuva viikonlopun vieraasta

Kiva, kun muksu innostui ratsastamaan! Sitä intoa haluan vaalia ja tukea:)
 

Hyvää huomenta, mulle!

Aamut on jo helpompia. Mun ei tarvi syödä sängyssämanteleita ennen nousemista, eikä jotain ennen aamukävelyä. Eikä mun tarvitse enää syödä kesken kävelyn  (joka siis on maksimissaan 30min) mitään! Nytkin jaksettiin poikien kanssa hienosti jo aika reipas kävely. Toki nää lämpötilat ja auringonpaiste on noille karvaislle aika raskasta aikaa.
 Mutta mukavaa on se, että välillä voin olla jopa 2 tuntia syömättä! Toki vielä huono olo tulee kuinka sattuu ja mistä sattuu. Kaikki raikkaat jutut on ihania, samoin vihreä tee on alkanut laskemaan. Sitä kuitenkin rajoitan hieman kofeiinin takia. 
 Tänään aamupalaan kuului kaksi nektariinia tiskialtaan päällä syöden (ne on niin mehukkaita, että nesteet valuu!) sekä marjasmoothie. Sinne laitoin kohmeisia mansikoita ja puolukoita, banaanin, avokadon, kuivatun luumun ja auringonkukansiemeniä. Toivon siemenistä ja avokadosta hieman öljyä iholle, joka on aivan liian kuiva. Ei meinaa pärjätä sen kanssa. Suihkussa käynti on kidutusta ja öisin saatan herätä siihen, että raavin nahkaa irti. Pitäis jaksaa käydä apteekissa hakemassa voidenäytteitä, jos löytäisin jonkun sopivamman Aqualanin tilalle. Tänään kuitenkin viiletän suoraan töistä hakemaan hoitopoikaa. Vähän jännittää matkasta selviäminen; auringonpaisteessa  reilu 50 kilometriä x 2....

Voi apua..

Olen nyt lueskellut kirjasia ja vihkosia, jotka saimme ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä. Aluksi olin ihan innoissani niistä, mutta ihan raskauden alussa moni asia ei tuntunut niin ajankohtaiselta. Ja kun nykyään tulee etsittyä tietoa -kirotusta- netistä.
 Eilen luin THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) vihkosta Meille tulee vauva (2011). Tämä siis jaetaan odottaville äideille ja netistä löytyy digiversio. Siis mitä viisauksia tuo vihko jakeleekaan! Raivostuttaa.
 Odottavan äidin ruokavaliosta kehotetaan jättämään liika sokeri pois. Hyvä! Mutta siis siitä syystä, että sokeri aiheuttaa lihavuutta ja hampaiden reikiintymistä. Ei puhuta sen vaikutuksesta mielialaan, insuliinin tuotantohäiriöihin eikä tulehduksiin. No, tuon vielä kestää, mutta ei seuraavaa: seuraavassa lauseessa todetaan, että "makeutusaineilla (kuten aspartaamilla, asesulfaamilla, taumatiinilla tai sukraloosilla) makeutettujen mehujen ja juomien käyttö raskauden ja imetyksen aikana ei nykyisen tiedon mukaan ole kiellettyä". Rivien välistä (vai ihan suoraan riveiltä..) voi lukea, että keinotekoisia makeutusaineita suositellaan sokerin sijaan. THL ei suoranaisesti ota kantaa makeutusaineiden turvallisuuteen, mutta antaa ymmärtää niiden olevan parempi vaihtoehto sokeriin verrattuna.  Miksi Suomi menee niin hitaasti lisäaine-asioissa eteenpäin? Vaikka olemme hyvin sairasta kansaa, ja eläköitymisikää pitäisi saada nostettua. Koska Suomi herää ravinnon merkitykseen ja vaikutukseen? Ja siihen, että pohja terveelle elämälle luodaan kohdussa, kun elimet ja solut kehittyvät. En usko olevan hyväksi, että lihomista pelkäävä odottava äiti lipittää keinotekoisia makeutusaineita.
 Ja toinen: "Leivällä käytetään rasiamargariineja". Huoh. Lisäravinteiden käytöstä vihko on mielestäni hyvillä linjoilla. Jos odottavan äidin ruokavalio on monipuolinen, ei silloin tarvita erikoisia vitamiini- ja hivenainelisiä. Itseä oman ruokavalion riittävä monipuolisuus jännittää, koska ruokahalua on ollut huono. Olen kyllä saanut ruokaa alas, mutta onko se ollut tarpeeksi vitamiinipitoista ruokaa... No, nyt koirien kanssa kävelylle (viime kerta on ollut toissa päovänä!!), mutta sitä ennen jaen pakastimesta marjoja!

Kauniit kelit

Nyt on kyllä ollu niin kauniit säät, että ei voi juuri valittaa. Eilen ei enää ollut "liian" kuuma, ja näyttää, että nyt vähän viilenee. Mielestäni reilu 20 astetta olis aika soppeli. Silloin pystyisi lenkkeillä ja ratsastaa ilman lämpöhalvausta. Kuumat säät on aiheuttaneet raikkaushimon. Haluan syödä kaikkea raikasta. Ja tämä on hyvä, koska se tarkoittaa kohmeisia marjoja, salaatteja, hedelmiä... Jee, ruokavalioni alkaa palautua terveellisemmäksi!! Banaani-marjasmoothiet on taas hurissut tehosekoittimessa:)
 Olo oli eilen hieman parempi. Mua ärsyttää kovasti se, kun en jaksa kotona tehdä mitään. Mies remppaa taloa maalauskuntoon ja mä vaan makaan. No, astiat sentään jo pystyn laittamaan tiskikoneeseen! Toki se pitää tehdä henkeä pidätellen kamalan hajun takia.
 Mulla on ihania tukijoita tässä raskaudessa. Moni on tästä onnellinen ja jaksaa paneutua mun oloon ja mietteisiin. Yksi ystäväni kertoi raskaudestaan samaan aikaan, kun me aloitimme yrittämisen. Hän tiesi tilanteemme melkein raskautensa alusta lähtien. Ja nyt, kuukausia heidän lapsensa syntymän jälkeen sain vasta tietää, että hän on oksentanut koko raskausajan! Ei kertonut meille, koska ei halunnut valittaa raskaudesta, kun meillä ei tärpännyt. Mikä nainen! Ja muutenkin on mukavia "esimerkkejä", joita mielelläni kuuntelen ja joihin haluan samaistua. Kovasti etsin positiivisia vanhempia ja ajatuksia ympärilleni. En halua pakahduttaa itseäni valituksilla ja negatiivisilla ajatuksilla lapsista. Haluan luoda meidän lapselle positiivisen ympäristön mihin saapua. Toki se varmasti välillä on raskasta ja väsyttävää, mutta se kuuluu siihen. Positiivisten mielikuvien luominen auttaa niihin fiiliksiin pääsemisen. Jos jo valmiiksi ajattelee kauhulla yöheräilyjä ja jatkuvaa hoitamista, ei se varmasti paremmaksi muutu. Mutta jos luo ne tilanteet kauniiksi mielessään, pystyy aivoja jonkin verran huijaamaan.
 Nyt huijaan itselleni kivan työpäivän;)

Hirvittää töihin meneminen

Eilinen työpäivä, tai oikeastaan koko päivä, oli jotain kamalaa. Ei oo hetkeen ollut niin hirveä olo, mitä eilen oli. En osaa selittää oloa, se on kuin mahatauti olisi alkamassa. Ällöttää, kuvottaa, mahaan sattuu, heikottaa, hengitys nopeutuu.. Kävin eilen ratsastamassa ja se taisi olla liikaa. Siis puoli tuntia oli liikaa. Ennen liikuin 2-3 tuntia päivässä! Välillä on sellainen olo, etten hallitse kehoani. Että se ei toimi niin kuin olen tottunut. Tulin kotiin kolmen jälkeen, söin ja painuin sänkyyn. Sitten vain nukuin ja makasin. Puoli yhdeksän maissa nousin laittamaan pyykit kuivumaan ja sekin oli liikaa. En edes päässyt sänkyyn asti, vaan piti käydä makaamaan keittiön lattialle (missä tein huomion, että matto on pestävä mahd. nopeaa). 
 Raskauteni ei varmasti ole helpoin, mutta ei kamalinkaan. Vaikka olo on välillä ihan hirveä, tiedän, että voisi olla pahempikin. Onneksi on nuo elukat, jotka laittaa liikkumaan. Tänään aamukävelyllä laahustaessani totesin, että en todellakaan lenkkeilisi ilman koiria (sama tulee todettua sadesäällä ja -25 pakkasilla). Jossain neuvolan vihkosessa kehotettiin aloittamaan liikunta viimeistään raskaana ollessa, jos ei ole aiemmin harrastanut mitään. Häh?? Kuka liikuntaa harrastamaton tässä kunnossa pystyy aloittamaan mitään? Aika kova muija täytyy olla.
 Nyt me ollaan aloitettu mun mahan silittely ja jokunen "hyvää yötä, vauveli" ollaan sinne suuntaan huikattu. Ai niin, kysyin myös mitä mieltä pikkuinen oli kiinalaisesta ruuasta. Mä niin odotan liikkeiden tuntemista! Mutta siihen voi vielä mennä parikin kuukautta:( No, sillä aikaa mä nautin löhöämisestä;) Välillä tulee jo käveltyä maha pystyssä, koska turvotus on valtaisa syömisen jälkeen. Mutta jos turvotus on poissa, ei mahaa vielä juurikaan ole. Pääsee hieman itse valitsemaan onko raskaus näkyvissä vai ei:D
Kaks minuuttia ja pitäis lähteä töihin. Ja eväät on pakkaamatta! Niitä kun pitää ottaa jokunen kippo...

No niin!

Josko elämä alkaisi voittaa ja voisin istua koneella sen verran, että saan kirjoitettua tänne hieman kuulumisia. Viikosta 15 asti olo on ollut sen verran huono, että oon kotona vain syönyt ja maannut (ja välillä syönyt maakuultani). Ja siis kaikki tämä johtuu siitä, että jo tuolloin pieni elämä voitti ja näyttää voivan nytkin hyvin! Suuren suuri unelmamme on toteutunut ja olen raskaana. Ultrissa kaikki on näyttänyt olevan hyvin ja pikkuisen sydän lyö vahvasti. Se pieni sydän onkin mun lemppari! En juuri ole katsonut esille tullutta nenänpäätä tai huitovia jalkoja, koska kaikki huomioni kiinnittyy sydämeen. Kauneinta ja tärkeintä mitä olen nähnyt. Meidän lapsen sykkivä sydän.
 En vieläkään ole päässyt tämän raskaus-asian yli! Tämä tuntuu niin uskomattomalta! Joo, koko ajan syntyy maailmaan ihmisiä, mutta silti... Miten voi olla mahdollista, että me saadaan tällainen onni?? Tiedostan, että jokainen päivä on lahja, koska vain voi käydä mitä vain. Mutta tämä, nämä raskauden ekat kuukaudetkin on jo iso asia. Tämä on eniten, mitä olemme ikinä saaneet. Jos kaikki menee hyvin, me saadaan lapsi vielä tämän vuoden aikana. Se on niin uskomatonta!
 Jonkin verran olen myös häille antanut huomiota. Kutsut on postitettu ja osa jaettu. Viimeisten pitäisi olla perillä tiistaina. Vihkipaikka on valittu luonnonhelmasta veden ääreltä ja varapaikka sateen sattuessa pienestä sairaalakirkosta. Molempien puvut on hommattu - toki mun omaan täytyy tehdä pieniä muutoksi lähempänä häitä. Sain tutun ompelijan onneksi tekemään sen. Olen myös istuttanut leikekukkia ja toivon, että saan niistä kimppuun kukat. No, katsotaan... Miehen sisko on käynnyt sidontakurssin ja lupautui tekemään kimpun.
 Liikunta on jäänyt aika vähälle. Entisen 2-3 tunnin sijasta liikun nykyään noin puoli tuntia per päivä. Neuvolalääkäri sanoi, että voin aloittaa liikunnan lisäämisen heti, kun voimat ja olo sen sallivat. Ratsastaminen on onneksi vielä onnistunut! Sitä hetkeä pelkään, kun tajuan joutuvani heittämään selässä istumiselle hyvästit kuukausiksi. En todellakaan halua vaarantaa sikiön oloja, joten lopettelen viimeistään silloin, kun maha alkaa kasvaa. Tällöin putominen aiheuttaa vaaran, samoin kuin mahdolliset potkut. Onneksi tuo heppa on nykyään rauhallinen ja ei ole ikinä potkinut tms häjyillyt.
 Vaikka olo on ollut kamala ja hirveän väsynyt, elämä on silti ollut ihanaa. Olen tosiaan ottanut lunkisti: nukkunut päikkäreitä ja löhöillyt sohvalla. Välillä olen pystynyt tehdä esim. ruokaa ja siivoilla, mutta en muista koska viimeksi olisi ollut imuri kädessä. Onneksi tuo mies on kantanut kortensa kekoon ja ottanut päävastuun siivouksesta ja koirien lenkittämisestä. Molemmille raskasta tämä alkuraskaus! Toivottavasti pian helpottaa:)