Ärsyttää.

Monta kertaa on pitänyt tulla kirjoittelemaan tänne kuulumisiani, mutta ei huvita ilman kuvia. Ärsyttää niin paljon, kun en saa lisättyä niitä. Pitäisi varmaan laittaa mailia asiasta, mutta... katsoo nyt, koska jaksan:D
 Viime viikot - oikeastaan joulusta lähtien - olen taas syönyt miten sattuu. Viikon verran olo on ollut hirveä. Olen palellut, pää on ollut kipeä, väsyttää, sormet ja jalat ovat turvoksissa... Ällö olo. Nyt kuitenkin on alkanu tehdä mieli kasvisruokaa ja kaikkea raikasta! Viljoja olen syönyt parin päivän ajan taas todella vähän, mutta sokeria kyllä menee varsinkin suklaan muodossa. Nyt olen kuitenkin taas saanut hedelmä- ja marjahimot palaamaan:)
 Katosotaan nyt miten kauan sipsi ja roskaruokahimot pysyy pois. Ehkä viikonloppuun asti;) Eilen tehtiin miekkosen kanssa salaattia, johon paistin sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Tänään lisäsin paistokseen kananmunaa ja pestoa, kun lämmitin sen pannulla. Huomenna haluan viherpirtelön!! Tähän aikaan en enää viitsi mitään väsätä, eikä kyllä ole nälkäkään. Söin päivällisen vasta kuuden jälkeen, mikä on aika myöhäinen aika minulla. Päivät on vaan taas olleet niin täynnä, että olen tullut kotiin vasta kuuden maissa - tai jälkeen. Liikunta on taas joululoman jälkeen lisääntynyt roimasti, ja sen huomaa jaloissa. Koitan pitää yhden päivän liikuntavapaata jaloille aina kahden viikon välein. Sekin jo tekee ihmeitä! Normaalisti ne lenkkeilee, pyöräilee ja ratsastaa yhteensä 2-3 tuntia per päivä. Pitäisi vain muistaa hoitaa niitä venyttelemällä...
 Nyt nukkumaan ja haaveilemaan terveellisestä ja voimaannuttavasta aamupalasta:)

Kaikki on hyvin

Paljon on sellaisia asioita, joita toivon tähän elämään ja joiden puuttuminen tekee mut välillä surulliseksi. Ja paljon on niitä asioita, joiden vuoksi tulen iloiseksi ja jotka tekevät elämästäni onnellista
 Kihlajaiset sujui hyvin! Päivä oli raskas, mutta oikein kiva ja onnistunut seuraavan päivän aamuun asti. Ystävät teki meidän juhlasta niin täydellisen - vaikka se klisee onkin. Tarjottavat riittivät, huh! Voileipäkakut oli menestys ja miestäni on kehuttu niistä hurjasti:D Suklaakakkuja jäi yli puolet, mikä kyllä harmittaa. Niissä oli isoin vaiva ja työ, mutta parempi näin päin. Kukaan ei valittanut, vaikka makeat leivonnaiset oli vegaanisia ja viljattomia.
 Hääpäiväkin on päätetty! Häitä juhlimme elokuussa. Pappi on varattu ja juhlapaikka myös, menu on melkein suunniteltu ja vieraslista aika valmis. Aika kivalta tuntuu suunnittelut, ehkä siksi kun vielä ei ole kiire:)

 Heposen kanssa menee hienosti! Olemme edistyneet ja nyt menoamme voi jo sanoa ratsastukseksi. Kyllä se hervoton rahareikä vaan tekee mut niin iloiseksi ja nostaa mielialaa paljon! Onkin vaikeaa määritellä summa omalle onnellisuudelle. Paljonko te olette valmiita maksamaan kuukaudessa/vuodessa asioista, jotka tekee teidät onnelliseksi? Tiedän tiedän, ilman rahaakin voi saada onnellisia hetkiä ja olla onnellinen vähemmälläkin rahanmenolla. Mutta paljonko olette valmiita maksamaan esim. lomareissuista, uusista älypuhelimista tai harrastusvarusteista?
 Mulla menee noin 1/3 palkasta joka kuukausi hevoseen. Se on paljon. Ja mitään muuta siitä en saa kuin erilaisia tunteita. Rahallisesti jään tappiolle, vaikka myisin hevosen, jos verrataan vuosien aikana maksamiini ylläpitokuluihin. Mutta nyt meille on vielä tämä mahdollista. Tilanne on varmasti eri sitten kun toinen meistä on kotona lapsen/lasten kanssa. Toki asiat pitää silloin laittaa uudestaan tärkeysjärjestykseen.
 Koirat voi oikein pirteästi. Pari päivää oli niin liukas, että pojat keräs virtaa oikein kunnolla, kun lenkit oli hitaita ja lyhyitä. Nyt onkin sitten koitettu mennä reippaammin ja se tuntuu myös mun jaloissa:D

 Heti kun saan niskani ja olkapääni kuntoon, aloitan taas kahvakuulailun. Tai ainakin kovasti meinaan aloittaa:)