Hitusen terveellisemmät keksit

Luin juuri facebookissa ketjua, jossa keskusteltiin sokeristen herkkujen tarjoamisesta lapsille. Tämä keskustelu pinnalla mietteissäni lähdin kauppaan. Oon jotenkin tosi väsynyt ja halusin herkutella lapsen päiväuniaikaan, mutta miten? Karkeissa on ihan liikaa lisäaineita, ja pelkkää sokeriahan ne on. Jotain ihanaa itsetehtyä marjarahkaa kenties... No, kaupassa havahduin keksihyllyn kohdalla keksihimooni! Mutta ne transrasvat, äh. Eli tehdäänpä itse. Kaurakeksithän on yhtä helppoa kuin makaroonin keitto, niitä siis!
 Googlasin ohjeen ja päätin tehdä siitä hitusen terveellisemmän.

Korvasin valkoisen sokerin lucuma-jauheella ja intiaanisokerilla. Tähän toki olisi käynyt myös kookossokeri, mutta kookos on meillä pannassa mahdollisen allergian takia. Vehnäjauhot korvasin mantelijauheella, ja mahdollisimman moni tuote luomuna. Rasvankin voisi varmasti vaihtaa kookosöljyyn.

Nämä keksit eivät levenneet uunissa, vaan jäivät kasoiksi. Rumiahan noi on, mutta maku on tärkein ;)

Makua tuli mielestäni kivasti! Ovat makeita, mutta eivät liian. Muksu otti pari välipalaksi, pyysi lisääkin, mutta ei raivonnut rajoittaessani määrää.
 Meillä ei kuitenkaan nyt tuoksu ihanat keksit, vaan palaneelle. Unohdin vahtia toista pellillistä, kun kuvasin ekoja keksejä. Hups.

Huvittava ompelumatkimisyritys!

Hahahahaa, tää jaksaa naurattaa mua! Löysin ihanan laatikkotunikan ohjeen/vinkin Meidän pieni ryyni-blogista. 
Ja ei kun tuumasta toimeen! Mulla oli ihanaa vinoruutu-kangasta, jolle en oikein keksinyt käyttöä. Mutta tuon laatikkotunikan nähtyäni tiesin heti, että kangas sopii siihen mainiosti! En siis vielä tiennyt, että ei tod. sovi...

Tekemällä oppii, minä ainakin. Esim. sen, että jäykkä puuvillakangas ei ole paras vaihtoehto venekaula-aukkoiseen paitaan taaperolle. Kun pää on suuri, pitää aukonkin olla. Nätisti näkyy toinen olkapäistä muksun häärätessä ;)
 Tunika olisi myös saanut olla leveämpi. Ja hihat kapeammat. Mutta onpahan nyt kasvunvaraa!

Kauniit päivät

Vaikka aurinko paistaisi vain pilvien takana ja sadepisarat rummuttaisivat iloisia rytmejä kattoomme, ovat päiväni kauniita. Tuo lapsemme <3 Äitiys on niin parasta, minä elän sitä varten. Toive toisesta lapsesta saa välillä silmäni täyttymään pettymyksen kyyneleistä. Nopeasti nuo kyyneleet muuttuvat ilon ja kiitollisuuden kyyneleiksi. Me ollaan saatu jo nyt niin paljon! Me ollaan saatu se, mitä toivottiin kauan. Meidän toiveisiin, rukouksiin ja välillä katkeriinkin itkuihin vastattiin täydellisesti. Jumala antoi meille enemmän kuin osasimme toivoa. Kaikki on mennyt niin hyvin lapsemme kanssa! Ei koliikki-itkuja, ei kummoisempia sairaalareissuja. Ei liiallista väsymystä, ei erilleen repiviä riitoja.

 Kyllähän minä vieläkin nukun maksimissaan viitisen tuntia putkeen - siis hyvänä yönä. Ja totta kai lapsemme allergiat hieman rajoittaa ostoslistaa. Niin, ja onhan tässä muutama vihainen sana mieheni kanssa vaihdettu. Mutta silti, meillä on asiat niin hyvin.

Isä ja lapsi ovat löytäneet omat yhteiset juttunsa. Usein isän kanssa on eri touhut kuin äidin kanssa. Sehän n hyvä, saa lapsi monipuolista tekemistä.

Päivämme täyttää halailu ja usein pyydän muksuamme pussailemaan! Mikä onkaan ihanempaa, kuin pienet kätensä kaulani ympärillä.

Arki sujuu silloin parhaiten, kun muistan hengähtää. Olen hetkessä, istahdan lattialle ja annan pyykkien odottaa. Katson lapseni leikkejä ja nimeän hänen osoittelemia leluja. Katson silmiin ja hymyilen. Lapsesta huomaa niin selkeästi sen kasvavan mitä ruokitaan. Kiirettä, tiuskittuja sanoja, äreitä huokauksia... Vaiko hymyjä, lempeitä sipaisuja, kauniita juttuja?

Kesä on juhlia varten!

Sellaiselta musta tuntui tänään. Olen juhlaihminen, rakastan juhlia! Voisin mennä vaikka mihinkä juhliin, johon minut kutsutaan. Mieheni taas on ehkä hieman pidättyväisempi juhlien suhteen. Nyt juhliminen on vielä ihanempaa, kun saa esitellä omaa pikkuista naperoa :)

 Meillä ei tänä kesänä ole varmaan muita juhlia kuin tämänpäiväiset serkkuni rippijuhlat. Matkoihin meni yhteensä vajaa neljä tuntia, mutta se oli sen arvoista! Minä ja muksu mentiin toisen serkkuni perheen kyydissä. Heidän tila-autollaan matka taittui mukavasti, vaikka varsinkin me äidit jännitettiin lasten jaksamista kovasti jo etukäteen. Pikkuinen ei malttanut ottaa edes päiväunia, koska matka oli niin erikoinen!

Ruoka oli aivan ihanaa, päivä kaunis ja lapsilla tilaa temmeltää. Pikkuinen huomasikin heti autosta noustessamme, että pihanperällä oli trampoliini. Siellä oli myös jalkapallomaali ja palloja, ja löytyihän pihasta vielä keinutkin. Iso nurmikkoalue oli turvallinen lasten touhuta ja temmeltää.
 Tuli niin himo juhlia. Taidan järjestää juhlat. Ihan ilman syytä!

Rannalla!

Siis miten mukavaa onkaan nyt, kun lapsi on rantailuikäinen (onko tuo edes sana?)! Viime kesänä oltiin pari kertaa, mutta se oli lähinnä paniikinomaista varjon etsimistä ja pikkuisten varpaiden varovaista kastamista ihan rantaviivan tuntumassa.
Perjantaina juhlistimme miehen vapaapäivää puuhailemalla perheenä jotain arjesta poikkeavaa. Pyöräilimme kaupan kautta rannalle ilman sen suurempia suunnitelmia loppupäivän suhteen.
 Saimme yllättyä toden teolla, kun oli aika pulahtaa veteen: muksu käveli innoissaan kaulaa myöten kylmään veteen! Me vanhemmat hyvä kun polviin asti pystyimme antaa veden kastella, se oli niin kylmää. Pikkuisemme oli innoissaan, nautti muiden lasten leikkien seuraamisesta ja veden räisköttämisestä :)

Evääksi valitsin vesimelonilohkon sekä pakastealtaasta mustikoita. Vaikka olenkin hyvällä halulla napostellut sokerisia herkkuja, niin jäätelöt tuntuvat liian makeilta. Jäiset mustikat oli ihana rantaeväs: vesipitoinen, makea, terveellinen sekä viilentävä. Toki viilennystä ei olisi tarvinnut, jos olisi uskaltanut sinne veteen pulahtaa :)

Puuhapäivä

Olipa ihana huomata, että kello oli vasta yksi saadessa matonpesun päätökseen. Mieheni on ollut vapaalla aamupäivän, joten hän touhusi muksun kanssa ja minä hoidin kotitöitä. Yksi hommistani oli lounaan valmistaminen ja tein ensi kertaa falafelpyöryköitä!
 Vinkkiä ohjeeseen otin Kinuskikissan sivuilta. Vähän pieniä muutoksia tuli, esim. korianterin laitoin kuivatettuna jauheena ja kikherneitä oli vähemmän, niin muitakin ainesosia tuli hieman vähemmän. Massa jäi aika kuivaksi, joten lisäsin hiukan öljyä ja vettä.

Tuli hyviä, nam!! No, mikä ei olisi hyvää tuolla öljymäärällä... :D Muksulle ei ihan täysin vielä uponnut. Onhan nuo mausteet aika uusia ja koostumuskin sellainen, johon pitää hiukan totutella. Uskon, että sormiruokailun vuoksi lapsemme ei ole tottunut "mössöruokiin". Mutta mikä tärkeintä, lihaa himoitseva mieheni piti näistä ja kelpuutti nämä ruokalistalle! Jei!
 Nyt pihall hommiin. Mies saapuu pian mukanaan hiekkalaatikko ja hiekkaa. Tänään siis loppupäivä ulkoillaan!

Kestovaippapepulle pöksyt

Kestovaippojen kanssa on välillä hankala löytää sopivat housut. Varsinkin kun tuolla pikkuisellamme on hieman tuota masua, niin sopivasti löysät, mutta päällä pysyvät housut on hankala löytää. Siksipä tein sellaiset itse. Käytin pohjana Mallikelpoinen-blogin leggarikaavaohjetta. Otin pimusta mitat ja piirsin legginsien kaavat. Näitä kaavoja sitten hieman levensin ylhäältä, tein syvemmän haaran ja nostin vyötäröä takaa reippaasti. Toiset housut tein ihan ihonmyötäisiksi ja toiset löysemmiksi.

Viiksipöksyjen kuvanlaatu on huono, mutta tuleehan tuo malli sentään esille :) Näköjään kuvaushetkellä on ollut vielä vyötärö ompelematta. Vaikka yritän suosia ohuita imupaketteja vaipoissa, näissä on nyt isommallekin paketille tilaa! Eikä pääse peppuvako vilkkumaa, vaikka kuinka pyörisi ja hyörisi!
 Hei, te ompelijat: kohdistatteko tällaisissa housuissa kuvan takana tai edessä? Mua nyt häiritsee hieman, kun takana niin selkeästi näkyy sauma kankaan kuvituksen kohdistamatta jättämisen vuoksi.

Puolivälissä kesää

Provinssi on rokattu ja aurinko saatu esiin! Lämpöä piisaa niin paljon, että tänään meidän kesämisu sai juoksennella nakuna puutarhassa (lähtihän hän välillä vähän tuonne kaduillekin esittelemään kroppaansa) ja pomppia trampoliinilla. Meillä tuo trampoliini on nyt kova hitti! Lapsi oppi alle viikossa hyppimään tasajalkaa, mitä ei ollut aiemmin tehnyt. Olen niin innoissani trampoliinin antamasta treenistä lapsen tasapainon ja lihastenhallinnan kannalta. Siinä oikein huomaa, miten lapsi työskentelee koko kehollaan varpaista hiuksiin!
 Olenkin nyt taas alkanut miettiä kenkävaihtoehtoja. Tiedän, että paljasjalkakengät olisivat parhaimmat kasvavalle (ja miksei jo kasvun lopettaneellekin) jalalle. Mutta kun ne on niin hintavia ja lähinnä netistä tilattavia, niin on jäänyt hankkimatta. Nyt kuitenkin löysin edullisempia vaihtoehtoja: nahkatossut sekä uimakengät. Uimakengät meiltä jo löytyy ja eilen ostin nahkatossut. No, ne osottautui liian pieneksi, mutta onneksi Facebookin kirpparin kautta löysin eurolla samanlaiset kokoa isompana. Toki omassa pihassa koitamme olla mahdollisimman paljon paljainjaloin, mutta kaupungille haluan jotain asfaltin ja jalkapohjan väliin.

Nuo uimatossut hankittiin Turkin reissulle. Nekin löysin Facebookin kirpparin kautta, vaihtui sipsipussiin :)
 Paljasjalkakenkien ideahan on päästää jalkapohja ja nilkka liikkumaan vapaasti ja normaalisti, jolloin kaikki jalan lihakset pääsevät työskntelemään  ja kehittymään. Varsinkin kesällä jalat on useita tunteja vuorokaudessa kengissä, jolloin kenkien oikeanlaisuus korostuu. Nahkatossut varmasti hiostavat vähmmän, kuin kumipohjaiset uimakengät. Ja onhan luonnonmateriaali aina luonnonmateriaali. Toki ei vegaanin valinta nuo nahkatossut, mutta itse pystyn omantuntoni hyväksynnällä ostamaan käytettyinä :)

Voi tätä ajan juoksua

Tänään olen lähinnä alakuloisena tuskaillut tulevaisuutta. Sitä, miten kovasti tulen kaipaamaan tätä aikaa! Siis tämä on niin ihanaa, ihmeellistä aikaa. Olen etuoikeutettu saadessani viettää päivät tuon ihanan puolitoistavuotiaani kanssa. On hän kyllä mahtava tyyppi! Ja oppii koko ajan kaikkea uutta, en voi kun hämmästellä hänen taitojaan! Uusia sanoja putkahtelee suusta, jalat ponnistavat uusille tasoille ja kädet taiteitelvat uusia temppuja. Valloittavaa!
Juhannus aloitettiin tänään herkuttelemalla vegaanisella raakapirtelöllä. Sotkua tuli kyllä kamalast, heh! Sitä ei auta pelätä, jos haluaa antaa lapsen käyttää kaikkia aistejaan ja oppia kokeilemalla.

 

Maukasta juhannusta kaikille!!