Vauvan lautasmalli

Voi kun itse söisin yhtä terveellisesti kuin vauvamme! Nim. Tänäänkin aamulla kaksi kuppia jauhecappuccinoa ja suklaata...
 Miten helppoa onkaan - tässä vaiheessa - tehdä lapselle hyvää, terveellistä ruokaa. Koska vielä ei saa antaa eineksiä, niin ruoka on tuoretta. Se ei sisällä lisäaineita, suolaa eikä lisättyä sokeria. Vauva syö kasviksia, täysjyväviljoja, hedelmiä, marjoja... Lihatuotteita emme ole vielä kokeilleet. En vain muista ostaa ikinä kaupasta hänelle mitään lihaa. Sen haluan ehdottomasti olevan luomua, kun joskus sitä sitten tarjoamme. Ehkä äidinkin ruuat tulevat hitusen terveellisemmiksi vauvan ruokien myötä? Tähän asti olen kyllä tehnyt vauvalle vain hänen oman satsin, itselleni jotain ihan muuta kuin keitettyjä vihanneksia.

Persikkaa, banaania ja viinimarjoja.

Pinsettiotetreeniä

Parsakaalia ja täysjyväpastaa

Kaksin käsin!

Sportti-mama is here!

Jee, kuntoilufiilis on palannut! Kovasti haluaisin pelaamaan tennistä, mutta ranne ei nyt sitä kestä. Joten sopiva ihanasti hengästyttävä laji on juoksu. Tuo takavuosieni rakkaus on alkanut lämmetä uudelleen. Vaati paljon ajattelua ja erityisesti pari kunnon (heh, eli edes 6 tuntia putkeen unta) yötä, jotta jaksoin taas kaivaa treenivaatteet kaapista ja miettiä juoksuaskelien kokeilemista. Ne ensimmäiset askeleet kun ovat niin raskaat ja tahmeat, että vievät orastavan innon helposti mennessään. Siksi tarvitsin kunnolla rohkeutta koittaa askeleen rullaamista. Tai oikeastaan vaan kiireen sovittuun tapaamiseen, jotta oli pakko laittaa juoksuksi :D
 Siitä se sitten lähti. Jalat tuli kipeäksi ja sain kunnon syyn laittaa ihan liikaa rahaa juoksukenkiin. Toisaalta, pakko olla kunnon kengät, kun piellä juoksee, tai treenit tyssää alkuunsa. Valitsin tutun merkin, Asicsen. Mitä sitä hyvää vaihtamaan! Miten hyvä fiilis nyt lenkeillä (niillä kahdella...) on tullutkaan! Huomisaamua ja juoksulenkkiä innolla odottaen pujahdan tänään sänkyyn ja toivon makoisia unia, jotta jaksan kuluttaa uusien kenkieni pohjia.

Vielä vanhoilla kengillä

Säällä kuin säällä nämä vievät ulkoilemaan

Vielä niin puhtaat!

Vauvan ruokinta vai vauvan ruokailu?

Olen jonkin verran lukenut imetyskokemuksia ja taas eteeni tuli yksi sellainen Harmaa ja muut iloiset värit -blogissa.
 Raskausaikana toivoin imetyksen tulevan onnistumaan. Muuta en oikein osannut siitä ajatella. Pidin sitä luonnollisena juttuna, joka aika suurella todennäköisyydellä tulee onnistumaan. Ja niin se tulikin! Vauva joutui odotella ensinmmäisiä imujansa hetkosen, kun mua ommeltiin kiinni leikkauksen jäljiltä. Toiveenamme oli, että saan tehdä ensi imetyksen eikä vauvalle anneta pullosta maitoa ennen sitä. Toivettamme kunnioitettiin ja vauva oli siinä kunnossa, jotta hän pystyi isänsä sylissä ihokontaktissa odotella tissien saapumista paikalle. Kun hänet tuotiin syliini, hän kahmaisi nännin suuhunsa heti! Huomasimme, että hän on joutunut tovin odottaa ensimmäistä ateriaansa ;)
 Siitä se sitten lähti, imetys. Se kovasti sitova, hyvin paljon erilaisia tunteita herättävä, luonnollinen vauvan ruokinta. Meidän tyttö on hyvä tissittelemään. Oikein pikkuisena hän ei muuta tehnytkää! Siksi varmasti maito nousikin hyvin ja sitä on riittänyt - välillä ihan liikaakin! Olen imettänyt missä vaan ja milloin vaan, aina kun on ollut tarve tarjota vauvalle imut.

Bussissa

Kotisohvalla

Jonkun firman parkkipaikalla

Imetys herättää paljon tunteita: imettäjissä, niissä, jotka eivät imetä, miehissä, ulkopuolisissa... Toisia harmittaa, kun imetys ei suju ja toisia se, jos joku imettää liian lähellä. Mulle imetys tuli tärkeäksi oman vauvani myötä, ja miehelleni kanssa. Hän on ollut hyvä tuki ja välillä "patistanutkin", jos itsellä on meinannut voimat loppua. Siksi onkin mukavaa, kun vauva on alkanut syödä muutakin. Tällä hetkellä hän mutustaa tuolla avokadoa ja kuivattuja luumuja isänsä seurassa. Noudatamme BLW- metodia, lapsentahtista vierottamista. Aina ensin tarjoan rintaa ja sitten lapsi saa itse maistella kiinteitä ruokia. Emme siis varsinaisesti syötä häntä, vaan hän syö sen verran, kun itse sattuu suuhunsa saamaan.

Ravintolassa oli omat eväät

Tomaatti-avokado-kvinoasalaatti

Buffetin antimet alle vuoden ikäiselle

Ei sentää limsaa juo ;)

Puuro marjoilla

 Kun lapsi syö itse, saa äiti nauttia oman ruokansa lähestulkoon lämpimänä :) Ja vauva saa positiivisia kokemuksia, rennon otteen ruokailuun. Se on kuin leikkiä, vaikka eihän ruualla saa leikkiä!!

Äiti herkuttelee

Uutta

Tyhjäsin vaatekaappia reilusti. Heitin pois kaikki OK - ja ihan kiva -vaatteet. Jäljelle jäi vain lemppareita. No, toki vieläkin voisi hieman karsia... Nyt on enemmän kuin koskaan ahdistanut tavarapaljous. Oon kamala hamstraaja, musta sais varmasti hyvää tositv-matskua! Käväisin eilen tyttöni kanssa kaverini luona, ja hänen luonaan on niin kaunista! Oikein naisen koti. Koska asunto on pieni, hän on sisustanut niukasti. Ei ole krääsää siellä täällä. Myös muutto karsi osan turhasta ja tästä keskusteleminen sai minutkin tarttumaan toimeen! Eilen sitten tyhjäsin taas yhtä krääsäkaappia. Paljon ei roskiin mennyt, mutta järjestystä tuli. Kun heittää vanhaa pois, tulee tilaa uudelle. Sama pätee vaatteissa. Sainkin tällaisen ihanan -epäkäytännöllisen- Stocker&co-hupparin. Se on ihana!!

Sormiruokailua

En tiedä mistä alunperin kuulin sormiruokailusta ja kuinka siitä innostuin. Ehkä eniten minua kiehtoi sen lapsilähtöisyys: lapsi itse syö mitä haluaa ja kuinka paljon. Sormiruokailu-termi on kritisoitu pyörän uudelleen keksimisenä. Onhan sitä ennenkin annettu lapselle leivänkannikka käteen! Joo, on toki. Mutta sormiruokailussa vauva tosiaan syö itse _kaiken_ ruuat paloina. Meillä sormiruokailu aloitettiin banaanilla ja riisikakuilla. Siitä on sitten laajennettu kasviskunnan tuotteilla. Tämä tie on sotkuinen, mutta niin mukava kulkea!

Mummolassa parsakaalin maistelua

Neljän polven ilallisella vauvalle kvinoa ja kukkista

Kvinoa ja kesäkurpitsaa

Sopiva pala

Raakajäde

Vauvan lemppareita tällä hetkellä on kesäkurpitsa ja päärynä. Myös marjat maistuu, mansikka ja puolukka. Vauva  oppikin pinsettiotteen hiukan alle 7 kuukauden ikäisenä, koska taisi ruuan suuhun saaminen olla suuri motivaattori ;)

Pitkästä aikaa!

Kiitävi aika, huh huh! Vauva on jo seitsemän kuukautta, ajatella. Muutama päivä sitten ajattelin, että tuon ikäisen kanssa kaikki on niin ihanaa ja helppoa. Eilen ja tänään huomasin olleeni väärässä tuon "kaikki" osalta.
Eilen koitimme mieheni kanssa kuvata ratsastusvideoita hevoseni myyntiä varten (erittäin surullinen juttu tuo myyminen :(). Siitä ei tullut yhtään mitään, koska vauva itki kovasti koko ajan. Vain äidin syli kelpasi, ja välillä siinäkin tuli itku. Ilmeisesti maneesi on liian pelottava meidän heppatytölle. Hänestä taitaa tulla maastoratsastaja ;)
Tänään hän on osannut näyttää mieltänsä kuin vanhempikin lapsi! Äiti teki hänen mielestään useita virheitä esim. ruokapöydässä ja vaipanvaihdossa. Huoh! Luonnetta piisaa, ja rohkeutta sen näyttämiseen :D
Mutta on hän vaan mahtava lapsi. Nyt suussa pilkistää kaksi hammasta, joita muistamme harjata melkein joka aamu ja ilta. Ja hän on oppinut liikkumaan eteenpäin! Apua, pian täytyy keksiä koirille turvapaikka!