Eka kerta

Vauvalla on monen jutun eka kerta tänään! Eka kerta eläinlääkärillä, esimerkiksi.

Rico-reppana sai jalkaansa tikkejä vaatineen haavan. Koska mieheni oli veljeni kanssa metsätöissä, lähti äitini avukseni eläinlääkäriin. Tuo koira on onneksi helppo vieraissa paikoissa ja käyttäytyi nytkin hyvin. Vauvaa kyllä tympäisi odotella operaation valmistumista :)

Mummolassa retroillaan

Vanhempani ostivat raskausaikanani kotiinsa vaunut, jotta meidän ei tarvitse tuoda aina omia vaunujamme mukanamme. No, eihän se edes onnistuisi, koska koirat vie niin ison alan tavaratilasta, että vaunut ei mahdu mukaan. Vanhempieni vaunut eivät ole ihan uusinta Emmaljungaa :D Nyt kävin ensimmäistä kertaa niiden kera lenkillä. Jouset ovat loistavat! Raskaathan nuo oli työntää, mutta sehän vain tehostaa lenkkiä :)
Peitto taitaa olla meidän sisarusten vanha, ainakin muistan sen jo omasta lapsuudestani. Täällä tuulee niin kovasti, että jotain suojaa täytyi vaunujen päälle heittää.


Maalla tuuli tuo hyviä hajuja nenänpäähän. Niin hyviä, etten uskaltanut päästää vanhempaa koiraa irti. Olis pian lähtenyt johonkin jahtiin.Nuorempi sai rallittaa hetkisen metsässä vapaana. Huippua katsella noiden innostusta ja riemua täällä metsän keskellä olosta.

Ristiäiset on juhlittu

Tyttö sai kasteen ja koko nimi on nyt virallinen. Päivä oli niin onnistunut! Kaikki meni hyvin, tyttö jaksoi hienosti (nukkui toimituksen ajan:)), tarjottavaa oli yllin kyllin ja vieraat pääsivät paikalle.
Mua harmittaa, kun en muistanut napata kuvaa kahvitarjoiluista. Meillä oli tarjolla tytön kummien tekemää täytekakkua, mun kummitädin tekemää digestivekakkua, serkkuni leipomaa porkkanakakkua, äitini pyöräyttämiä korvapuusteja, itseni tekemiä keksejä ja cake popseja sekä valkoisia ja vaaleanpunaisia toffeepallokarkkeja. Suolaisena tarjottavana oli mieheni tekemä voileipäkakku. Halusin paljon tyttömäistä, vaaleanpunaista servettejä myöten. Cake popsit oli pystyssä lasissa, johon värjäsimme yhden tytön kummin kanssa raesokeria. Se onnistui kivasti! Äitini osti kahvipöytiin liljoja ja kastemaljan ympärille kranssin, pienillä vaaleanpunaisilla ja -liloilla kukilla koristellun. Kastetilaisuus oli eri huoneessa kuin kahvittelu. Siinä huoneessa ikkunoissa roikkui enkelinsiivet, jotka lainasi veljeni vaimo. Ja paljon muita pieniä yksityiskohtia! Kääk, en malta odottaa uusien juhlien järjestämistä!! Vaikka olihan tuossakin oma stressinsä... :)

Kevättä ja väriä

Vaikka haluaisin nyt mustavalkoisen sisutuksen, tykkään silti väreistä. Vaihdoin toissapäivänä uudet tyynynpäälliset koristetyynyihin, ja viime viikolla vaihtui verhot. Ilokseni sain huomata Riden sisustavan myös pirtsakoilla tyynyillä. Jes, mä niin fanitan hänen sisustustyyliään ja nyt osasin mennä vähän samaan suuntaan :)

Lintutyyny on jo vanhempi, koira järsinyt yhden nurkan.

Vaikka yritän karsia sisustuksessa, silti alkava kevät saa himoitsemaan värejä. Niin, sisustaminen on ikuisuusprojekti!
 Oli niin ihana siivota oikein kunnolla pitkästä aikaa! Syy oli se, että tänään oli vieraana viisi naista ja seitsemän lasta. Kaksi naisista on allergisia koirille, joten puunaukseen oli syytä! Ja enäähän sitä ei huomaa, kun koirat on kertaalleen kävellyt asunnon läpi... Noh, ei ole karvoihin katsomista ;)

Kääk, miksen nuku jo??

Siis miten väsynyt mä oon viime päivät ollu ja silti vielä hereillä! Vauva nukahti kaksi tuntia sitten ja mä oon puunannu kotia ja valmistellu huomisia tarjottavia. Meille tulee huomenna viisi joulu-tammikuussa vauvan saanutta äitiä, kahdella on isommat esikoiset mukana. Hauskaa tällaiset tapaamiset!
Ehkä piristävä vaikutus on myös paljon odotetulla kapselikahvinkeittimellä. Se saapui tänään!! Ihana turhake <3 Ja apua, se ei oo ollenkaan ekologinen muovijätteensä takia... Mutta eikö into tuollaisten värkkien kanssa lopahda äkkiä? Sitä odottaessa käytän ahkerasti kestovaippoja ja nautiskelen ihania erikoiskahveja

Vinkit koiranhankkimiseen

ÄLÄ. TEE. SITÄ. Meidän koirat on ihania, ne on tosi hyviä koiria (Ropikin aina välillä). Fiksuja (halutessaan), tottelevaisia (kun ruuasta on kyse) ja osaa käyttäytyä jo aika hyvin (Ropikin vähentänyt hyppimistä ihmisiä vasten). Niille ei tarvi kaikki tapahtua minuutilleen eikä ne mee sekaisin jos (kun) rutiinit vähän muuttuu (kunhan se ei tarkoita sitä, että toinen pääsee lähtemään toista aikaisemmin eri lenkille). Ne suhtautuu kivasti vauvaan eikä enää hajota irtaimistoa (mitä nyt Ropi kaivaa roskista). Niiden vuoksi ulkoilen päivittäin, säällä kuin säällä. Silti en voi suositella kenellekään koiran hankintaa.
 Koirista, varsinkin isoista paksuturkkisista lähtee US KO MA TON määrä karvaa. Karvoja on joka puolella kotiamme, vaatteissamme, jopa ruuassamme. Koirat tulee kalliiksi. Ruokinnan voi hoitaa edullisesti, mutta entäs ne eläinlääkärikulut. Voi apua sitä euromäärää mikä on noiden eläinlääkärilaskuihin mennyt... Mulla on el-kuitteja tallessa, mutta mies kielsi laskemasta kokonaissummaa.
 Koirat sitoo liiaksi. Sun täytyy hoitaa ulkoilutukset ja ruokinnat (jos siis haluat hoitaa koiraasi hyvin), vaikka olisi miten kivaa menoa tiedossa. Kylästä on lähdettävä ajoissa pissattamaan koiraa. Lomamatkan ajaksi täytyy löytää hoitopaikka, jonka valinta ei ainakaan meille ole ollut helppoa.
 Viimeinen  naula arkkuun on nämä rapakelit. En edes tiedä mitä kirjoittaisin asiasta. Koirat kylkiä myöten märässä hiekassa, kolme kertaa päivässä. Niiden peseminen, kuivaaminen, märkien koirien haju, märkien pyyhkeiden lemu...

Harmi kun kaikki lika ei näy kuvassa..

Jes.

Ja ei kun luuttu käteen!

 Jos kuitenkin, kaiken järjen vastaisesti kuten me, päätät piristää elämääsi ihmisen parhaalla ystävällä, ota maksimissaan kissankokoinen, mielellään karvaton koira.
 Tai oikeastaan tuollainen karjalankarhukoiramix on aika huippu. Parempaa et voi löytää. Ja taas sitten Ropi... No, onhan se aika valloittava. Suloinen, kun nukkuu <3

Jännä yö takana!

Mieheni sisko valmistui ammattiin muutama viikko sitten ja järjestimme hänelle yllätysvalmistujaisjuhlat. Paikalla oli vain lähin perhe ja ideana heillä kotona kahvittelu ja oleilu. Meidän "lahja" oli tarjoilut. Mieheni teki jauhelihapiirakkaa ja minä - elämäni ensimmäisen!! - digestivekakun. Otin ohjeen täältä. Kakusta tuli oikein suussasulavaa, mutta itse en pitänyt valkosuklaakerroksen mausta. Mielestäni siinä maistui liikaa raa'at kananmunat... No, innostuin digestivekakuista ja lähdin soveltamaan ohjetta. Tein seuraavana päivänä puolukka-valkosuklaakakun niin, että laitoin puolukat ja valkosuklaan samaan kerrokseen. Oi joi, kun oli hyvää! Tuohon kakkuun käytin liivatetta, mutta halusin myös koittaa tehdä kakun ilman liivatetta. Päätin tehdä suklaaversion. Sulatettu suklaahan kovettuu taas kylmässä, joten sehän voi toimia liivatteen korvaajana. Ja onnistui!

Vegaaninen versio voisi siis olla mahdollinen... Joten ei kun yrittämään! Kerran siskoni on tehnyt tällä ohjeella, mutta nyt halusin tehdä ilman uunia. Vegaanista suklaata, varsinkin valkosuklaata, on hankala löytää, joten jätin sen vaihtoehdon pois. Päätin käyttää kovettajana kookosöljyä. Sen käytön opin raakaherkkuja valmistaessani. Mauksi valitsin mangon, koska, noh, se nyt vaan on hyvää!
 Pohjaan käytin Digestive-keksejä ja kookosöljyä. Täytteeksi Alpron Airy & creamy-valmistetta sekä pehmeää tofua. Lisäksi laitoin kookosöljyä. Koska pehmeän tofun maku puski läpi, lisäsin myös tomusokeria. Sitten vain vuokaan pohjan päälle ja jännittäen aamua odottamaan :)

Kyllähän se onnistui! Pohja on aika helposti hajoavaa. Ja täytteessä maistuu vahvasti kookos. Ajattelinkin, että mangon tilalle sopisi varmasti puolukka! Joten sellaisen koitan tehdä seuraava :) Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta. Vegaaninen eettisesti kiva joo, mutta kuinkas se terveellisyys? Tuossa Alpron tuotteessa kun on lisäaineita toisin kuin esim luomu vispissä. Ja soijan terveellisyydestähän väännetään koko ajan. No, onhan siinä kookosöljyä ja mangoa ;) Vien serkkutapaamiseen puolet arvioitavaksi ja loput koitan pakastaa. Jännittää, että sulamisen jälkeen kakusta tulee vetinen. Aika näyttää!

Välillä sunnuntai

Mun elämä on nykyään yhtä lauantaita! Joka päivä on vapaapäivä, jonka jälkeen tulee vielä uusi vapaa. Ei työaamujen kiireitä, vaan heräämistä vauvan tuhinaan. Ei sunnuntaipäivien pääkipua ja harmia ohi olevista vapaapäivistä. Tuleva viikko on taas täynnä toimintaa ja menoja, ja välillä pitää kelloonkin vilkuilla. Mutta ne menot on sellaisia, jotka jäisi pian töiden jalkoihin. Nyt mulla on aikaa ja energiaa käydä kaverien luona, ja silti ehdin iltaisin löhöilemään ja päivisin puuhailemaan kotihommia.
Herättiin vauvan kanssa puoli seitsemän tänään. Voi miten ihania hymyjä sain! Myös naurunkujerrus siivitti päiväni hyvään alkuun. Lenkillä otin juoksuaskelia ja nyt nautin pitkää ja runsasta aamiaista. Tiedossa on tälle päivää kauppareissu ja estekisojen katsomossa jännittäminen.

Lenkkiseura oli taas mitä parhain! Pehmeä lumi tuntui ihanalta kenkien alla ja lisäsi hieman tehoa treeniin.

Muumi-sarjasta väriensä puolesta tällä hetkellä mun lemppareita ovat Nipsu ja Hattivatit. Myös Mymmeli on kiva, mutta sitä kulhoa mulla ei ole -vielä ;)
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Jälkiä lumessa - ja netissä

Miten ihanasti lumi narskuu kenkien alla, sitä on niin tänä talvena odotettukin! Koirien tassuja ei tarvitse pestä ravasta lenkin jälkeen eikä omat kengät kastu loskasta. Kotipihaan saapuessa hikisenä ja hengästyneenä jäljet hymyilyttää: minun kenkien, kahden koiran jalkojen ja vaununrenkaiden jäljet kertoo päiväni raikkaasta ja reippaasta aloituksesta.
Jäljet voi myös olla ikäviä ja vihlaista pitkänkin ajan päästä. Internetin maailmassa jälkiä jää käyttäjistä. Harmittavan usein ne ikävien jälkien jättäjät toimivat nimettömänä. Kampanja Kommentti jättää jälkensä (naps!) tuo esille blogimaailmassa tapahtuvaa kommentointia. Useat ihmiset kertovat blogeissaan henkilökohtaisia asioita, noh, koko maailmalle. He ovat helppoja kohteita sellaisille henkilöille, jotka arvostelevat toisten valintoja, tyylejä ja tapoja. Toisaalta sehän on sallittua, mutta sen voi tehdä monella tapaa. Inhottavat ja loukkaavat kommentit tulisi pystyä jättää kirjoittamatta, vaikka jokaisella omaan mielipiteeseen on oikeus.
Minä en ole saanut juurikaan palautetta. Toki toivon kommentteja ja keskustelua blogissani, senhän takia sitä kirjoitan. Haluan kertoa elämästäni ja ajatuksistani. Kommentointi lisää keskustelua, antaa uusia näkökulmia ja tsemppaa eteenpäin. Kommentointi voi myös satuttaa ja hajottaa. Olisi inhottavaa, jos elämääni ja esilletuomia asioitani haukuttaisiin. Ne kun ovat minulle kuitenkin tärkeitä.
Ehkä kommentoinnissa pätee vanha Raamatun viisaus: tee toisille niin kuin toivot itsellesi tehtävän. Jätä sellaisia kommentteja, joita itsekin toivoisit saavasi. Vähän kuin laittaisi hyvän kiertämää :)

Täyttä elämää

Meidän pikkuinen syntyi joulukuun alussa ja elämä on ollut täyttä sen jälkeen, hyvällä tavalla. Elän unelmaa :) Tyttö on täydellinen! Olemme selvinneet ilman koliikkia ja muutenkin masuvaivoja on ollut vähän. Hän on nukkunut nyt muutaman yön heräten vain kerran syömään. Itse olen tietysti valvonut miettien koska herää ja joko pitäisi imettää :D Nousemme yleensä 7-8 ja lähdemme aamuvaunulenkille viimeistään 9.30. Lenkin jälkeen tyttö nukkuu pari tuntia vaunuissa, jolloin saan syödä rauhassa aamupalaa, siivoilla ja viikata pyykkejä. Kestovaippailu on lähtenyt hyvin käyntiin, kun sain kaveriltani hänen tekemiään taskuvaippoja. Niissä käytämme imuna harsoa, joten kuivuminen on nopeaa. On meillä käytössä myös Myllymuksujen AIO- ja taskuvaippoja, jotka toimivat tällä kestoilupepulla hyvin. Vaatteita on ihan liikaa! Pienimpiä on jo saanut laittaa laatikkoon, kun nyt on käytössä 62cm. Toki useimmat niistä vaativat jatkopalan, vaikka olisi kertakäyttövaippa. Olen ostanut kirppikseltä muutamat housut ja niiden koko on 74 :)
Meidän viikot ovat täynnä ohjelmaa, joka päivälle jotain menoa tms. Vakiojuttuja ovat maanantain äiti-vauva-jooga ja keskiviikon esikoiskahvila MLLn Lastenkamarilla. Lisäksi koitan ehtiä tapaamaan kavereita, ja tallilla käyn kolme kertaa viikossa. Vauvasta olen erossa vain nuo tallireissut. Yleensä pikkuinen nukkuu sen kaksi tuntia minkä olen poissa. Hän joi aluksi myös pullosta, mutta enää ei kelpaa... Mutta nyt hän on onneksi niin iso, että pärjää kaksi tuntia syömättä.




Elämä on nyt ja tässä, näin on hyvä olla. Välillä on kiire sinne ja tänne, mutta aikaa on myös pysähtyä istumaan keinutuoliin vauva sylissä.