Onneksi

Mulla on kyllä niin paljon hyviä asioita elämässä, että välillä en meinaa uskoa sitä. Olo on niin onnellinen!

 Mulla on ihana avomies, joka ei kuitenkaan aina muista sammutta pihavaloa, niin saan sentään jostain huomautella.

 Söpöin koira, joka runttas mun sormet tänään, kun oli niin iloinen mun kotiatulosta.

 Fiksuin koira, jonka kanssa pärjää vaikka mikä olis - ajatella, että me kasvatettiin se.

 Hauskin hevonen, joka tänään ei meinannu suotua talliin tarhasta, kun oli ulkona ruokailu kesken.

 Mahtava ystävä, joka odottaa innolla meidän raskautta ja jaksaa olla hengessä mukana.

 Kahvia kaapissa sen verran, että sain kaakaojauhetta lisäämällä itselleni puolitoista kuppia keitettyä.

 Kulhossa eilistä omenapaistosta, niin ei tarvinnut väsyneenä yrittää väsätä mitään.

 Onnea on olla onnellinen. Viisautta on nähdä onni jo olemassa olevissa asioissa, eikä ainoastaan unelmissa.

Ruokaa ruokaa!

Mulla on aina nälkä. Johtuu varmaan aktiivisesta elämästä. Pyöräilen, lenkkeilen koirien kanssa ja ratsastan lähes päivittäin niin, että liikuntaa päivisin kertyy 2-3 tuntia. Kroppa on tottunut kuluttamaan ja myös vaatimaan energiaa. Nyt on ollut paha tapa ottaa se sieltä mistä nopeaa saa: sipsistä, suklaasta jne.
 Päätettiin mieheni kanssa - taas kerran - lopettaa turha herkkujen syönti (Niinpä!! Koska herkkujensyönti on muka turhaa??). Ja sitten aloitimme sen, mitä monta kertaa on meinattu: vain kaksi kertaa viikossa kauppaan. Mies teki ostokset maanantaina. Mietimme ma-to ruuat ja sitä mukaa rakensimme ostoslistan. Ainoastaan tänään oli ongelmia miettiä töihin eväitä, mutta kyllä mä siellä mahani täyteen sain riisikakuilla, omenoilla, rusinoilla ja manteleilla. Aamupalaksi söin raaka puuron. Liotin tattarisuurimoita yön yli ja soseutin ne aamulla mustaherukoiden, maca- ja puolukkajauheen kanssa. Banaania se olis kaivannut!
 Tänään minä kävin kaupassa. Raskasta ja ärsyttävää mennä suoraan töistäpäin, mutta eipähän tullut turhia ostoksia, kun oli kiire kotiin ja pyörällä matkassa. Listan tein ajatellen tätä iltaa ja huomista sekä sunnuntaita. Illaksi mies saa lämppäreitä ja pekonia. Lisäksi viipaloin porkkana- ja bataattitikkuja ja teen hummuksen tv:n edessä löhöilyä ajatellen. Omenia on vieläkin jäljellä, niin teen jonkin näköisen omanapaistoksen. Huomenna minä syön salaattia (paprikaan, friseesalaattia ja avokadoa) ja mies syö töissä. Menemme illemmalla viiskymppisille, missä syömme sitä mitä tarjotaan. Sunnuntaina tehdään jotain perunajauheliharuokaa miehelle ja mulle sulatetaan pakkasesta kasvispaistosta. Aamu-, ilta- ja välipaloiksi on rahkaa ananasmurskalla tai marjoilla, leipää (hiivatonta 100% ruisleipää) ja hedelmiä. Yritin ostaa herkuiksi terveellisiä juttuja, kuten mangoja tahinia. Tän päivän ostokset teki 25,44 euroa. Kalleimpia ostoksia olivat luomu tahini, bataatti ja syöntikypsä mango (kalkkunaleikkeleet -30%). Jännä nähdä alkaako rahaa riittämään muihin menoihin enemmän ruokakaupparallin ollessa tarkastelussa.

 

Nyt tekemään ruokaa! Ihana, kun on aika tehdä. Ja ihanaa, kun saa aikaan jotain terveellisempää kuin suklaa ja sipsit sohvalla nautittuna!

Onnea jo nyt

 Tänään tulin kotiin jo kolmelta. Sitten olikin taas koko päivä aikaa vain olla. Tein omenahyvettä. Laitoin siihen äidiltäni saamiani omenoita (ei niin hyviä suoraan syötynä...), lorautin kylmäpuristettua rypsiöljyä, puristin sitruunasta mehua, vähän fariinisokeria ja enemmän hunajaa, mausteeksi kanelia ja hieman kauraleseitä. Omenatouhu oli uunissa jonkin aikaa, sen verran että omenat pehmenivät. Laitoin vuokaan kanne, ettei paistos kuivunut. Hyvää tuli!

 Eilen tein porkkanasta ja fenkolista sosekeittoa. Siitä tuli pahaa. Tänään lämmitin sen ja lisäsin yrttisuolaa sekä chiliä. Siitä tuli polttavaa, ja syötävämpää. Sainpas syötyä jotain terveellistäkin! Nimittäin taas meni suklaata också. Täytyy pyytää miestä taas heittämään loput pois, itse en siihen pysty:D
 Tuntuu, että flunssa on selätetty. Olen tyytyväinen, että en eilen mennyt töihin ja vain makasin sohvalla. Tänään menin autolla työmatkat ja en noussut vielä hepan selkään: se sai juosta maneesissa mun katsellessa maasta. Koirien kanssa tein kaksi kävelyä, ja nekin jaksoin hyvin. Olisko tää tauti ollut tässä? Aamulla ei vielä siltä tuntunut, joten koitan ottaa pari päivää vielä varovasti. Nuo eläimet kun järjestävät liikuntaa melkein jokaiseen päivääni. Se on kyllä hyvä:) Raitis ilma on aina hyväksi, ja koirien kanssa pihalle mennään säästä välittämättä!

Kuumeilua

Mun kuumeily ei liity pelkästään lapsiin, vaan on nyt ihan fyysistä. Kauheasti painiskelin sairasloma-asialla, ja pääin huomiseksi ottaa saikkupäivän. Uskon, että kun tänään ja huomenna lepään, olen jo tiistaina kunnossa. On niin paha mieli, kun hevonen joutuu seisomaan muutaman päivän:( Ja sitten ratsastukset ovat taas pelkkää tappelua aluksi, kun hepalla on virtaa liikaa.
 Eilisillan pirskeet oli kivat! Mukavia ihmisiä, että pärjäsin illan hyvin selvinpäinkin;) Välillä olo oli ihan hirveä, mutta jaksoin olla yli puolenyön. Menimme vanhemmilleni yöksi, koska koirat olivat illan siellä hoidossa. Yö oli ihan hirveä! Koirat eivät rauhoittuneet millään: halusivat ulos, ja takaisin sisälle, ja takaisin ulo ja... Tuota rumbaa jatkui aamuun asti. Mies nousi urhoollisesti (raivona) kahdeksalta lenkittämään ja ruokkimaan elukat. Minä nousin 12.30... Joka paikkaan koski ja olo oli karmea.
 Kannatti kyllä käydä vanhemmillani. Saimme mukaamme Party Lite-kynttilöitä, omenoita ja luumuja! Äidillä on aksi luumupuuta, ja mäki haluan kyllä sellaiset! Keräsin myös mustan viinimarjapensaan lehiä. Teen niistä teetä. Murskasin lehtiä pienessä vesitilkassa ja laitoin hautumaan kuumaan (ei kiuhuvaan!) veteen. Ihanan makuista! Ei tarvitse mitään makeutusainetta, mun mielestä.

 Itselläni on tuoksuöljylyhty, mutta käytän sitä harvoin. Nyt sain äidiltä PL:m aroma melts-tuoksuja. Niitä voi laittaa lyhtyyn, jossa ne sulavat nesteeksi ja alkavat levittää tuoksua. Tää on hyvä esim. vessaan! Tuoksua "vahasta" tulee noin 12-14 tuntia, ja sitten se vaihdetaan uuteen.

Mies juuri totesi, että huomaa mun olevan kipeä, koska ranskalaiset ja hampurilainen on jo jonkun aikaa odottanut mua syömään... No, jos sitä koittais hieman tunkea nassuun rasvaa ja suolaa;) Olisin halunnut tästä kuvapostauksesta kivemman, mutta nyt en vain j a k s a. Ja kuitenkin haluan sen nyt tehdä..

Vapaa-aamu kipeänä

Eilinen kurkkukipu yltyi yön aikana flunssaksi. Aamulla herätessäni olo oli inhottava. Koira vinkui pihalle, joten ei auttanut kun nousta. Mahassa tuntui raskaalta, joten laitoin Tukinuitto -teen hautumaan ja otin pakkasesta mustia viinimarjoja ja karviaisia sulamaan aamupirtelöä varten. Eilinen raaka omenapiirakka sai mut taas himoitsemaan raakaruokaa!
 Aamukävely sujui kivasti. Onneksi koiratkin ovat aamuisin hieman uneliaita (lähdettiin käpsyttelemään vähän ennen kahdeksaa). Tein rauhallisen kävelylenkin. Kyllä tämä kaupunki on hiljainen viikonloppuaamuisin!

 Vaikka asteita oli plussan puolella vain muutama, linnut lauloivat pirteästi. Kohta pitää nekin hyvästellä talven ajaksi... Täällä meilläpäin on paljon jäniksiä, oravia ja fasaaneja. Ne aiheuttavat välillä sydämentykytyksiä mulle, kun nuo metsästysveriset koirat yrittää niitä napata.

 Kävelyn jälkeen tein itselleni banaani-marjapirtelön. Lisäsin siihen maca-jauhetta ja taatelia. Yleensä oon tehnyt pirtelöt tehosekoittimella, mutta sauvasekoitin on jotenkin helpompi pestä käytön jälkeen. Ihan yhtä hyvin silläkin saa soseutettua.

 

 Tänään täytyisi jaksaa mennä liikuttamaan heppa ja kaveripariskunnan luokse illalla. Saa nähdä miten käy! Illaksi olen luvannut viedä perunasalaattia. Ajattelin tehdä ihan perus raaka-aineista: perunaa, maustekurkkua, omenaa, punasipulia, kapriksia, soijajogurttia ja hieman mausteita. Mukava viedä isommalle porukalle vegaanisia ruokia "salaa". Sitä ei kannata minähän en rehuja syö-porukalle mainostaa.

Istutaan iltaa.

 Tänään saan piiiiitkästä aikaa ihanan serkkuni kylään. Teen raaka omenapiirakkaa meille teen seuraksi, jee! En oo harrastanut raaka jälkkäreitä pitkään aikaan, ni kiva kun saan vihdoin kunnon syyn hyrrätä taas tehosekoittimella. Aion sytyttää paljon kynttilöitä ja kattaa pöydän kivasti.

Miten teillä leikittiin avaimen piilotusta?

Aikaa vaan olla

Mä oon huomannut tarvitsevani aikaan vain olemiselle. Yritän järjestää sitä päivittäin, ja yleensä iltaan. Usein kuitenkin päivät menee niin, että en paljon ehdi kotona olla. Jos pääsen töistä lähempänä viittä ja käyn tallilla niin ei siinä oo sitten enää kuin tunti-pari ennen sänkyyn kaatumista. Nuo eläimet täyttää kyllä mun vapaa-ajan tehokkaasti!
 Tänään tulin töistä kotiin jo ennen puoli kolmea. Ehdin kinata miehen kanssa hetken, ennen kuin hän lähti töihin. Söin "pientä" välipalaa (leipää, sipsejä ja suklaata:D) ja aloin järjestelemään meidän tuhansia kuvia... Loputon projekti! Kymmenen yli neljä käperryin viltin alle sohvalle koirien kanssa ja nukuin tunnin verran. Sitten reipas pyrähdys koirien kanssa ulkona, ruokaa ja koneelle. Nyt on vajaa tunti aikaa vaan olla ennen kuin lähden tallille. Tänään on estetunti ja voi että kun taas jännittää! Oon koittanut koko viikon keksiä tekosyitä, mutta kait sinne on vaan hyvä mennä. Päikkäreiden jälkeen kurkku on ollut kipeä. Join ison kupillisen lämmintä vettä hunajalla, mutta ei ainakaan vielä helpottanut yhtään. Toivottavasti ei ole flunssa tulossa...Ei tässä nyt ehtisi sairastamaan:D

Miehet

Eilen keskityin lähinnä äidin tunteisiin. Pakko laittaa sananen miehistä myös.
 Olemme mieheni kanssa aika erilaisia. Vastakohdat täydentää toisiaan, jaa-a... Vastakohdat on vastakohdat, ja silloin törmäyksiä tulee. Useasti en voi käsittää miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee. Vai ajatteleeko hän ollenkaan?! Ja totta kai hän myös välillä kyseenalaistaa mun tapaa toimia.
 Se miksi yritän kovasti saada yhteistä lasta tuon väärinajattelijan;) kanssa, ei perusteluita tarvi. Tiedän hänen olevan hyvä isä.

 Hän on lämmin, hauska ja rakastava. Hän ei muista aina lohduttaa mua halaamalla, kun olen pahalla päällä, mutta hän muistaa olla tukenani, kun maailma on mua vastaan.
 Hän osaa ottaa rennosti eikä turhia hötkyile. Kun minä juoksen ympärinsä pää kolmantena jalkana, hän seisoo paikoillaan tuijotellen ympärillensä. Raivostuttavaa! Hän antaa hoitolastemme pukea rauhassa ilman hoputtamista, hän antaa heidän syödä jutustelun lomassa (minun mielestä jutellaan syömisen lomassa...) ja useat minun suurentelemani asiat on hänelle no mitä tuosta - asioita. Niin, huomaan sen saman sitten kun rauhotun.
 Hän innostuu kaikesta uudesta, mutta ei tuhlaile tai ryntää suinpäin mihin sattuu. Hän innostuu yhteisistä hankinnoista (odotan niin paljon yhteisiä vaunu- ym. ostoksia!) ja kokeilee välillä uusia harrastuksia. Hän varmasti tarjoaa lapsillemme paljon erilaisia kokemuksia - siis geokätköilyä uusien pleikkaripelien sijaan.
 Hän näkee asiat siltä toiselta puolelta, jolta minä en. Hän osaa kertoa asioiden toisen puolen ja avaa silmiäni laajemmalle. Se on tärkeä asia, kun on lapsi. Heidän kanssaan kun yksi näkökulma ei aina riitä. Onneksi hän on tässä asiassa kanssani. Hän auttaa minua rakentamaan yhdessä perheen, josta olen unelmoinut.

En vaihtais sekuntiakaan.

Äidin tunteiden kirjo

Juttelin tänään töissä äidin tunteista vanhemmuutta ja lapsiansa kohtaan. Siitä, miten välillä tulee paha mieli ja huono omatunto omista ajatuksistaan. Esim siitä, kun voi ymmärtää niitä äitejä, jotka jättävät perheensä ja lähtevät. Siitä, kun välillä tuntuu, että vihaa omaa lastaan. Siitä, kun välillä ei jaksa sanoa lapselle muuta kuin "nyt hiljaa".
 Itse voin kuvitella näitä tunteita, mutta en  voi tuntea niitä. Vain äidit voi tuntea ne. Sen uskomattoman syvän rakkauden, mutta myös ne negatiiviset tunteet. Sen vihan itseään ja tunteitaan kohtaan, kun haluaisi jättää lapsensa oman onnensa nojaan. Sen pettymyksen itseään kohtaan, kun on sanonut lapselleen pahasti. 
 Tunteista puhuessamme tulin siihen tulokseen, että äidin ja lapsen välinen suhde on erityisen voimakas, mutta kuitenkin silti kahden ihmisen välinen suhde. Niin kuin jokaisen ihmisen kanssa välillä menee hermot, samoin lastensa kanssa. Ja mikäs sen parempi tilanne opettaa lapselle tunteiden käsittelyä ja säätelyä! Lapselle on hyvä näyttää tunteita ja kertoa millaisia ne on ja mistä johtuu. Ikinä ei kuitenkaan saa lasta haukkua tai kertoa vihaavansa lasta. Voi kertoa vihaavansa sitä, kun lapsi huutaa tai lyö. Voi kertoa olevansa pettynyt, kun lapsi valehtelee. Voi kertoa lapsen "mä vihaan sua" sanojen satuttavan. Mutta kuinka siihen pystyy?
 Miten malttaa pitää itsensä aikuisena ja fiksuna, kun suututtaa? Tämä on varmasti persoona kysymys, mutta toisaalta aikuisen tulee olla aikuinen myös vihaisena. Aikuinen ei voi lapsen kanssa saada itkupotkuraivareita. Hän saa olla vihainen, mutta oma tunteiden purkaminen tulee pystyä pitämään aisoissa. 
 Mulla keittää helposti mieheni kanssa. Jännä nähdä miten käy, kun meillä on lapsia. Muuttuuko oma käytökseni? Olenko rauhallisempi lasteni kanssa? Ainakin toisten lapsien kanssa olen rauhallisempi ja pitkäpinnaisempi. Mutta onko se oma tässäkin asiassa eri...?

Kaunis syksy

Aina puhutaan siitä, miten talvi yllättää autoilijat. Mulle käy usein niin, että kevät ja syksy yllättää. Keväällä odotan keväänmerkkejä ja yhtäkkiä huomaankin puiden olevan vihreänä ja kevään jo tulleen. Syksyn kanssa on sama. Nyt olen koittanut järjestelmällisesti havannoida muuttuvaa luontoa. Aamuisin viiden jälkeen noustessa on pimeää, ilma on kostea ja jonkin verran keltaisia lehtiä on jo tippunut maahan. Syksy on kaikessa ankeudessaan niin kaunista aikaa.

Syksy tuli mansikkapuskaan

Vielä löytyi omasta pihasta kukkia

Pienistä paloista syntyy paljon kaunista

Tunnelmallista syksyä kaikille! Itse aion ainakin hengittää syvään raikasta syysilmaa, painaa pipon korville ja nauttia voimakkaista tuulista.

 

Ei vaiskaan!

Ei tarvinnut kenenkään äiti-ihmisen huomauttaa suunnitelmien toteutumisprosenteista, kun jo huomasin sen itsekin. Ensinnäkin sain oivan esimerkin normaalin päiväjärjestyksen toteuttamisen ja päiväunien ajankohdan ja pituuden tärkeydestä. Olimme hoitolapsen kanssa juhlimassa yhden kaverin 3-vuotissynttäreitä. Menimme paikalle jo yhdentoista jälkeen ja leikkiä jatkui kuusi tuntia putkeen, joten päiväunia-aika siis laiminlyötiin. Totta kai tällaisen ilakointipäivän jälkeen uni tuli heti silmään auton hurahtaessa käyntiin. Muksu nukkui puolitoista tuntia pienistä herättely-yrityksistä huolimatta. Eli unta riitti puoli seitsemään asti. Kotiin päästyämme lapsi heräsi ja oli aika itkuinen ja herkkä jonkin aikaa. Kohta elämä taas muuttui paremmaksi ja siinä vaiheessa ei enää ollu nukkama-ajoista tietoakaan. Että se mun pyykkien laittaminen lapsen mentyä nukkumaan.. no laitoin ne aiemmin, koska tajusin säntääväni itsekin petiin kunhan saan lapsen unille. Hän muisti muutaman kerran sanoa kellon lähestyessä kymmentä, että vielä ei väsytä.. Niinpä me käytiin pihalla hakenassa väsyä!

Iso kuorma ruohoa

ja hieman kiviä talon seinustalta.

Vielä löytyi syötäviä karviaisia ja punaisia viinimarjoja.

Minä leikkasin nurmikkoa ja hän teki traktorin ja kärryjen kanssa kuormia. Iltapurtavaa haimme suoraan marjapuskista. Oli kyllä huippu mukavaa! Ei kiire minnekään aamullakaan, joten eipä tuolla väliä vaikka unet vähän siirtyivät. Tänä aamuna herättiin ysiltä, eli onneksi yöunet olivat kuitenkin pitkät. Mies oli yön töis niin kävin muksun kanssa käyttämässä koirat aamupissalla. Ne osaa mennä hienosti rattaiden vieressä. Lenkin jälkeen napattiin aamupalaa ja mentiin pihalle. Eilen ajattelin, että jos herätään aikaisin, niin mennään tallilla käymään, mutta olikin kivempi puuhailla kotosalla. Eipä tuossa parissa vuorokaudessa paljon ehdi. Tarkkailin kovasti omaa käytöstäni sen aidon läsnäolon suhteen. Kun lapsi leikkii, vajoan helposti omiin ajatuksiini. Minä kun en niin pidä leikkimisestä. Tykkään enemmän pelailusta, värittämisestä ja "oikeiden" juttujen tekemisestä esim. keittiössä tai pihalla. Mutta ne jutut ei sit taas aina kiinnosta lasta... Pyrimme siihen, että tv:tä katsottaisiin mahdollisimman vähän, esim. tunti päivässä. Hoitomuksumme on kuitenkin siinä iässä, että varsinkin lastenelokuvat kiinnostavat. Yleensä annamme katsoa jonkin pätkän aamulla tai illalla. Ja yleensä vain silloin, kun toinen meistä aikusista vain on kotona ja tekee ruokaa tms. Lapsen valveillaoloaika ei vuorokaudessa kuitenkaan montaa tuntia ole, että saamme kyllä muutkin tekemiset riittämään. Ja tuo muksu on niin leppoisa kaveri, että hänen kanssaan pärjää kuhan kommentoi jokaiseen toteamukseen ja vastaa tuhansiin kysymyksiin:)




P.S. Tehtiin synttärisankarin lahjaan käärepaperi itse. Tuo oli jotain ruskeaa käärepaperia, en tiedä minkä mukana tullut. Puuvärit ottivat hyvin kiinni ja erottuivat kirkkaana paperista.

Vaikeus ja vastuu

Mä oon nuoresta saakka ollut sitä mieltä, että jos kerta lapsia tekee täytyy olla valmis huolehtimaan niistä hyvin. Ei riitä, että ne selviää hengissä lapsuudesta, vaan kasvatuksen ja huolenpidon tulee tukea lapsen kehitystä ja mahdollistaa hyvinvointi kaikilta osa-alueilta. Nyt kun oma "lastenteko" aika on käsillä, jännittää onko musta siihen? Olenko varmasti hyvä äiti? Siis sellainen joka jaksaa, ja enemmän kuin vain ne pakolliset asiat. Sellainen, joka on kiinnostunut lapsensa elämästä, on kannustava, puhuu lapselle kunnioittavasti ja tukee tätä - niin kävelemisen opettelussa kuin raivokohtauksien käsittelyssä.  Haluan olla äiti, joka ottaa lapset mukaan leipomiseen, vaikka sotkua tuleekin enemmän. Haluan olla äiti, joka hymyilee lapselle aidosti ja katsoo silmiin, vaikka olisi niin väsynyt, että silmiin koskisi. Haluan olla äiti, joka ei räyhää turhasta.
 Mun viime vuosi oli raskas, monesta eri syystä. Usein mulla oli paha mieli siitä, miten huono avovaimo olin. Ei kukaan halua kumppanikseen masis valittajaa. Ja kaikkein vähiten haluan sellaista lapsieni äidiksi! Tiedän, että äitinäkin tulen olemaan joskus väsynyt. Mutta en halua väsyä äitiyteen, kuten esimerkiksi töihin. En halua tiuskia lapsilleni, kun he kyselevät miljoonatta asiaa tunnin sisällä. Enkä halua, että mieheni joutuu jaksamaan kahden edestä (se kyllä häneltä onnistuisi). Onko musta äidiksi?
 Omat odotukseni äitiyttäni kohtaan ovat korkella. Toisaalta odotan meidän lapsiperhe-elämältä tavallista arkea: kotona oleilua, ruuan laittamista, laulelua, pelailua (lautapelejä, ei konsoli!!!), ulkoilua, tallilla käyntiä jne. En siis mitään erikoista - jokaisen lelun ja vaatteen itse tekemistä tai vaan oman puutarhan sadosta valmistettua ruokaa. Haluan olla läsnä oleva äiti. Kuten hoitolapsen kanssa olen nyt oppinut olemaan. Joo, hän on meillä kerran kuukaudessa viikonlopun, joten sen ajan kotihommat ym. voi odottaa (ei ne meillä odota. Esim. nyt pyörii pyykkikone ja laitan vaatteet kuivumaan ja viikkaan kuivat kaappiin, kun lapsi menee nukkumaan ja puolen tunnin tehosiivouksen ehtii tehdä aamupalan jälkeen lapsen leikkiessä sen aikaa yksin tai mieheni kanssa). Uskon arjen sujuvan, vaikka ruokailu kestäisikin reilu puoli tuntia höpöttelyn takia. Eipähän ainakaan olisi kiire töihin!
 En tiedä mitä haluan muiden äitien sanovan minulle. Olet varmasti tosi hyvä äiti! Tai: Kaikki sitä välillä väsyy, älä välitä! Kun mä en halua väsyä... Haluan äitiyden olevan voimaannuttava asia, eikä voimat ja yöunet vievä elämänvaihe. Haluan hehkua äitiyden onnea, olla mieheni ja lapsemme/lapsiemme kanssa ihana perhe. Haluan idyllin, joka on tarpeeksi vahva ja kaunis, että hellyys toistemme välillä säilyy väsymyksen ja kaaoksenkin keskellä. Haluanko jotain mitä ei voi saada? 
 En tarkoita, että olisi huono äiti, jos olisi erilainen kuin mainitsemani äitityyppi. Sama kuin jos sanon haluavani olla hoikka, ei pyöreämpien ja laihempien tarvitse siitä hermostua. En arvostele muita kertoessani millainen itse haluaisin olla. Minulla on aika vahvat mielipiteet tällä hetkellä äitiydestä. Uskon, että ne muuttuvat jonkin verran, jos joskus olen itse äiti. Työkaverillani on varmasti kohta jo kirja aiheesta Muistuta tästä asiasta, kun hänellä on omia lapsia ;) Sen verran kärkkäästi olen arvostellut lastenkasvatustyylejä. Mutta kai se on ihan normaalia haluta vain parasta lapselleen. Onkohan nyt kuitenkin rima noussut liian korkealle? Tieto lisää tuskaa. Enpä olisi paljon parikymppisenä miettinyt aitoa läsnäoloa ja kehitysvaiheen mukaista herkkyyskausien seuraamista  taikka turvallisuudentunteen luomista lapsen eri irtaantumisvaiheissa. Välillä tuntuu, että otan vanhemmuuden liian vakavasti, mutta mielestäni se on vakava asia. Tai siis siihen tulee suhtautua vakavasti, jotta sen hoitaa hyvin. Ja se ei tietenkää tarkoita hassuttelun ja leikkimisen unohtamista:)

Suloinen sunnuntai

Eilinen oli mukava päivä, vaikka alkuillasta väsähdin täysin. En tiedä miksi, mutta kaikki ärsytti. Kaikki oli oikeasti todella hyvin. Mies hinkui geokätköilemään, ja mua ei huvittanut. Nappasin lasillisen laimennettua greippimehua ja lähdin mukaan. Kivaahan siellä oli! Koiratkin ovat jo alkaneet tajuta idean, ja ovat aika rauhassa meidän pyöriessä kätköä etsien.

 Kätköilyn eilen paremmaksi teki uusi takkini. Olen kauan haaveillut Adidaksen retro juoksutakista, mutta ei ole tullut mieleenkään laittaa lähemmäs sataa euroa takkiin, joka ei ole pakollinen. Eilen kuitenkin löysin sen puoleen hintaan! Olen haaveillut vaaleasta, mutta ne eivät niin sopineet minulle. Päädyin sitten punaisenoranssiin.

 Tätä aion nyt pitää koko ajan joka paikassa:) Ostin myös toisen (tai siis mieheni osti molemmat), Catmandoon soft shell takin. Mulla on pari tuulipuvuntakkia, yksi ohuempi soft shell ja sitten kevyttoppatakki. Tämä uusi on hieman paksumpi aiempaa soft shelliäni, ja niin kaunis! Koitin myös levitellä mahan kohdalta molempia takkeja ja kyllä niissä tilaa on. Raskautta ajatellen, ei lihomista.

 Aamulla koiralenkillä teki mieli kipaista juoksuun, kun oli niin kiva olo hyvissä vaatteissa ja kengissä. Kyllä oikea varustus vaan lisää liikunnan iloa ja himoa.
 Tänään annan jaloille taas hieman vapaata. Kuitenkin alkuviikon kuljen taas pyörällä töissä, plus ratsastus ja koirien kanssa kävelyt. En kyllä muista koska olisin tehnyt oikein lenkin koirien kanssa. Nykyään ne on ollut rauhallisia kävelyitä, noin 20-40 minuuttia kerrallaan. Nuo kun nuuskii ja tutkii niin paljon hajua, että eipä siinä kovin pysty täysiä mennä. Saan kuitenkin itseni hikeen pyöräillessä ja ratsastaessa, joten ei haittaa vaikka kävelyt on rennompia.
 Liikunta vie voimia, mutta antaa energiaa. Eli kait sitä kannattaa kohtuudella harrastaa!

Voi räkä.

Miten tyhmä mä oon ollu. Tää mun ilman viljoja, maitotuotteita ja suklaata -dieetti ei oo oikein menny hyvin. Mun iho-oireet paheni taas alkusyksystä, joten ajattelin taas jättää ruokavaliosta pois eniten iho-ongelmia aiheuttavat ruoka-aineet. Iho meni niin pahaksi käsivarsissa, että luomu yrttivoiteet ei siihen tehonneet, joten jouduin käyttämään viikon kortisonia. Kun aloitin kortisonin käytön, jätin pois viljat ja maitotuotteet, muutaman päivän myöhemmin myös suklaan. Nyt sitten pitäisi malttaa välttää noita aineita ja katsoa mitä tapahtuu. Jos oireet ei palaa, tiedän jonkin puttuvista ruoka-aineista olevan aiheuttaja. Jos oireet palaa, mikään niistä ei aiheuta ihottumaa (ja voin hyvin ahtaa itseeni kaikkea epäterveellistä, esim. munkkeja ja suklaata;)).
 No, nyt tyhmyyteni hankaloittaa testiä. Olen syönyt KAURAjäätelöä tällä viikolla parina päivänä. En mitenkään voinut tajuta sen olevan viljasta. Kukapa ois... Tänä aamuna juomani yrttiteen valitsin huolella: suklaan ja piparmintun makuinen, jee!! Niinpä, suklaan. Siinä oli kaakaopavun kuoria. Ja kolmas, ehkä typerin moka tuli tänään kahvilla. Kauan miehen kanssa luettiin gluteenittomien pullien sisältöjä. Ei viljaa, hyvä. Sitten tarkasteltiin maitoasia. Ei maitoa, maitojauhetta, kermaa jne. Näitä siis ostetaan!! Kun olin syönyt puoli pullaa, aloin lukemaan selostetta tarkemmin, että mitäs kaikkea pullassa sitten on (noin tuhat lisäainetta ainakin). Ja kappas! Toiseksi viimeinen piiiiitkässä listassa oli voi. Voivoivoi mua. En jaksanut edes nauraa asialle.
 Tänään on kutissut oikea kyynärtaive. Saas nähä kuinka käy. Nyt kuitenkin jatkan kokeilua. Ärsyttää vaan, kun meni melkein kahden viikon kokeilu jo hukkaan.
 En haluaisi tukeutua kortisoniin vähän väliä. Mutta kun iho pääsee oikein pahaksi, niin siihen ei enää kookosöljyt auta. Kasvoista kyllä sain ihottuman kuriin ja kokonaan pois Frantsilan Ravitseva kasvovoiteella. Sen ainesluettelo on samaa luokaa gluteenittomien pullien oman kanssa, mutta tehokasta on ja varmasti parempaa iholle kuin kortisoni! Samaa kun saisi kohtuuhintaisena isommassa purkissa. Sitä olisi ilo levitellä koko kroppaan suihkun jälkeen:) 

 Otan kaikenlaisia vinkkejä vastaan atooppisen ja herkän ihon hoitoa koskien. En käytä huuhteluainetta, pesuaineet on hajuttomia ja mahdollisimman myrkyttömiä, peseydyn päivittäin enkä käytä vahvoja saippuoita jne. Syön kylmäpuristettuja öljyjä lähes päivittäin. Mitä vielä kannattaisi käyttää/välttää?

Mä niin rakastan

viikonloppuja. Parasta niissä on kiireettömät aamut. Herään ilman kellonpirinää. Käyn koirien kanssa rauhallisella kävelyllä; juuri sen pituisella miltä tuntuu. Ei tarvitse katsella kelloa ja yrittää pysyä minuuttiaikataulussa. Aamiainen on pikku brunssi, jota tehdään kauan ja syödään kauemmin. Samalla voi lukea lehtiä, jotka on viikon odottanut lukijaansa. Tunnelma on rauhallinen ja tyytyväinen: kaksi vapaapäivää edessä, ei kiirettä.
 Tänään mä poikkesin aamulenkin kaupan kautta. Koirat osaa odottaa nätisti kaupan edessä. Ne tietää saavansa herkkuja, kun tulen takaisin. Ne on sen verran isoja rötkäleitä, että ne uskaltaa jättää valvomatta. En usko kenenkään niitä yrittävän varastaa (isoja sekarotuisia piskejä), mutta toki riskinsä asiassa on. Nuokin on niin ystävällisiä jokaiselle ohikulkijalle ja näyttävät sen, joten varmasti jotkut uskaltavat lähelle mennä. Eniten jännitän ehkä sitä, että joku päästää ne irti ja ne jää auton alle.

Kauppareissun jälkeen tein aamupalaa. Harmikseni lähikaupassa ei ollut gluteenittomia (ja miel. sokerittomia) muroja. Ostin kuitenkin maustamatonta soijajogurttia ja ananasmurskaa, munia ja miehelle maitoa. Harvoin syön eläinperäisiä tuotteita, mutta nyt teki munia mieli. Toki ne täytyy sitten olla vähintään vapaan kanan munia. Nyt valitsin niitä luomu munien sijaan, koska "normaalit" vapaan kanan munat oli -30%. Käytän paljon viim. käyttöpäivä-tuotteita, koska mielestäni se on ekologista. Tällöin ruokaa joudutaan heittämään vähemmän pois. Ja onhan se minulle itselle halvempaa. Luomu kananmunat tekevät kanat, jotka saavat luonnonvaloa ikkunoiden kautta, pääsevät sään salliessa ulkoilemaan ja joiden ravinto on pääasiallisesti luomua. Näissä kanaloissa kanoja saa olla 5 neliömetriä kohden. Vapaan kanan kanaloissa 7 tai 9 kanaa neliömetrillä. Tiedot täältä.

 Ostin myös kahta laatua teetä. Toinen on ihana neljän eri yrttiteen pakkaus ILO ja toinen oli vihreän teen lajitelma. Tekee tosi paljon mieli teetä koko ajan! Kahvikausi oli hetki sitten, ja kesti pari kuukautta. Nyt himo on siirtynyt teehen. Oliskaan seuravana vuorossa sitten kalja;) 

 Pitäisi mennä nyt äkkiä keräämään marjapensaista lehtiä ja kuivattaa niitä teetä varten! Jäi taas tänäKIN keväänä kuusenkerkät, nokkoset, koivunsilmut ym. keräämättä... Oon niin laiska! Aina odotan tuskaisena koko talven kasvukautta, ja sitten annan sen mennä ohi. No, ensi keväänä sitten;) Nythän voisi vielä kerätä puolukoita ja omenoita ja säilöä niitä eri tavoilla.

Tunnelmaa, mistä vaan!

Mä kaipaan tunnelmia, sellaisia mitä voi fiilistellä kunnolla. Ehkä se on osa onnentunteen etsimistä. Nyt haluan tunnelmoida syksyä. Laitoin takkaan tulen, ja toivon ettei koko kämppä ole pian kuumunut mun tunnelmasta... Vanhempi koirista nimittäin ei voi sietää, jos lämpötila nousee yli 20 astetta. Sitä hönkkäämistä ja vinkumista ei jaksaisi - taas - kuunnella yöllä. Nykyään se kyllä avaa ovet muihin, viileämpiin, huoneisiin ja siirtyy johonkin niistä nukkumaan öisin (ovet siksi kiinni, että toivomme koirien pysyvän vain olohuoneessa...).

 Takan sytyttäminen on kyllä aina yhtä vaikeaa! Mun lapsuudenkodissa oli puulämmitteinen sauna ja toki myös takkakin. Ja silti en saa takkaa syttymään. Joka kerta sitä tuskaillessani päädyn miettimään miten tulipalot ovat mahdollisia??! Niitä kun syttyy rakennuksissa vuosittain 6 000 – 7 000 (lähde). Tupakointi on yleisin syy tulipaloihin, joten pitäiskään ostaa aski takansytyttämistä varten...
 
No syttyhän se kuitenkin:) Sitten tein inventaariota kynttilöiden kanssa. Taas alkaa olla PartyLite-kutsuja, joten hyvä vähän tarkastella mitä EN tarvitse. Oon tosi laiska polttamaan kynttilöitä ja silti haluan niitä koko ajan lisää. Johtuu varmasti siitä, että oon harvoin kotona enkä ehdi nauttia kynttilöistä. Se aika mitä oon kotona menee ruokaa laittaes, siivotes jne., joten eipä oo kynttilät ollu mielessä. Nyt päätin, että yritän muistaa sytytellä niitä joka välissä (kunhan muistaisin sammuttaakin!!). Ne kuitenkin luo niin ihanaa tunnelmaa, että tekee varmasti mielelle hyvää. Kynttilöitä mulla on hyvin, myös erilaisia tuikkukippoja ja -lyhtyjä. Nyt vain pitäisi osata ripotella niitä ympäriinsä sopivasti. Vessaan täytyisi löytää jokin kiva somiste. Ja vahva tuoksuinen kynttilä;)

 Koirien takia täytyy tarkemmin miettiä sijoituspaikat, mutta onhan noita hyllyjä ja tasoja mihin laittaa. Mies voi vähän valittaa tuoksukynttilöistä ja jotkut sattuvat muakin päähän. Pitääkin seurailla mitä mieltä koirat on vahvoista hajuista.

 Pian pitää mennä hakemaan mies töistä. Mä oon antanut eilen ja tänään lepopäivän jaloille pyöräilystä, joten menin töihin ja tallille autolla. Ärsyttää kyllä tämä edes-takaisin ajelu... Mutta julkisia ei kulje enää tähän aikaan, ni kaippa se mies on sieltä pois haettava.

 Ostin tänään hänelle leipää kaupasta samalla kuin hain itselleni ruokavärkkejä. Itse en nyt syö kuin gluteenittomia näkkäreitä ja riisikakkuja (alkaa kyllä jo vähän tökkimään), niin valitsin leivän ilman tarkempia tutkimuksia. Kotona sitten huomasin tämän: 

 

No hienoa että on perinteikäs leipomo... VIROSSA!! Ei millään pahalla, Viron työntekijät, mutta kyllä mä haluan ostaa Suomessa suomalaisista raaka-aineista valmistettua leipää!
 Varmasti tuokin on hyvää, mutta mielestäni ei ole mitään järkeä raahata leipää toisesta maasta asti! Lähiruoka on pop.