28. maaliskuuta 2014

Hetkinen lomaa jäljellä

Hassua miten tämä koirienhoitoviikko on tuntunut lomalta, vaikka äitiyslomallahan oon koko ajan. Jotenkin täällä on vain saanut olla. Ei ole ollut juurikaan niitä pakko tehdä-asioita. Huomenna palataan arkeen, kun mennään tytön kanssa takaisin kotiin. Kivaahan sekin on :)

Täältä ajaa tallille noin 35 minuuttia, joten olemme päässeet hoitamaan heppaa joka toinen päivä. Ratsastin eilen kentällä, kun oli niin kaunis aamu!

Tuolla metsän takana huusi kurjet. Se ääni kertoo kevään saapuneen! Ajatella, pian on taas kesä. Meidän tytön ensimmäinen kesä!

25. maaliskuuta 2014

Rauhallista menoa

Mun äitiysloma on ollut ihanaa, toiminnallista ja rentoa. Välillä kuitenkin tuntuu, että menoja on ihan liiaksi. Ne kaikki on toki mukavia, kavereiden tapaamista ja sellaista. Mitta liika on liikaa. Ahdistun kellonvahtaamisesta ja kiireestä. Nautin päivistä, kun saa vain olla.

Nukutin vauvan liinassa pihalla käveleskellen. Ei ole mitään pakollista tekemistä, vähän pyykkiä pesen ja jotain ruokaa tulisi tehdä. Kotona olisi varmasti tapaamisia kalenteri täynnä! Nyt mulla on aikaa vaan olla, venytellä kipeää pohjetta ja päivittää blogia. Istua sohvalla vauva sylissä. Eikö tästä juuri äitiyslomalla ole kyse? Vauva ei kaipaa menoja ja tapaamisia. Hän haluaa kiireetöntä sylittelyä ja aitoa läsnäoloa.

24. maaliskuuta 2014

Koiravahtina

Tää on kyllä oikeastaan lomaa mulle! Oon vanhempieni koiria hoitamassa, kun isäni ja äitini lomailee Lapissa. Nuo on niin helppoja, että me saadaan tytön kanssa vaan hengailla päivät. Eilen lähdettiin heti kahdeksalta aamulla tallille, ja illansuussa mieheni kävi täällä. Hän joutuu olla kotona töiden vuoksi. Tänään aamulenkki tehtiin jo kuudelta, huuuh! Sain minäkin otettua päikkärit iltapäivällä, sen verran on univelkaa kertynyt! Tyttö ei meinannut aamupäivällä nukahtaa millään, joten otin kovat aseet käyttöön: liinaan ja ulos!

Luonto on niin kaunis auringonpaisteessa! Vanhemmillani on tuolla metsän keskellä saunamökki ja pieni kaivettu lampi. Avantokin siellä olisi, mutta enpä taida mennä polskimaan!

18. maaliskuuta 2014

Kevättä lumipyryyn!


Keväällä elimistö alkaa vaatimaan raikkautta ja piristystä. Haluan raikkaita värejä ympärilleni ihasteltaviksi ja kaunistamaan kotiani. Raikkaat ja kirkkaat värit tuo pirteyttä myös ruuassa - enkä nyt tarkoita irtokarkkeja. Veljenvaimoni innostui mehunpuristamisesta ja sai minutkin kokoamaan kyseisen laitteen. Imetys janottaa ja vie vitamiineja, joten itsetehdyt mehut on super juttu tässä kohtaa! Tämän päivän mehu syntyi omenoista, appelsiineista ja verigreipista. Päätimme mieheni kanssa pitää kerran viikossa mehu/smoothiepäivän. Tuolloin emme syö päivän aikana muuta kuin kasvispirtelöitä ja -mehuja. Turvallinen tapa virkistää ja puhdistaa kroppaa imetysaikana.
Mitäs sitä huomenna viskais mehulinkoon?

12. maaliskuuta 2014

Pienet kädet

Yhteen liitän, Isää taivaallista kiitän... Anna enkeleitä veisattiin tytön kastejuhlassa. Tyttö on viikko pari sitten löytänyt kätensä. Hän näprää kovasti sormiaan esim. keskittyessään katselemaan jotain tai alkaessaan nukkumaan.



Voi noita pikkuisia käsi! Mä niin rakastan niitä, jokaista pullukkaista sormea ja haparoivia otteita.

7. maaliskuuta 2014

Kotona!

Matkalla on kivaa olla, ja kotona parasta.
Miten helppoa olikaan pestä vauvan peppu sisällä, lavuaarissa juoksevalla vedellä!
Kassit odottaa purkamista eteisessä. Hoidan ne sitten, kun vauva on nukkumassa. Nyt hetki vain ollaan.

Aurinkoa!





Siis eilinen oli niin ihana päivä! Ja jep, kaikki kuvat on otettu sisällä. Aamulla kävin pikkasella kävelyllä koirien kanssa vauva vaunuissa jäällä. Koirat niin nauttivat saadessaan juosta irti!
Illansuussa vielä ehdimme hetkeksi ulkoilemaan, saimme raitista ilmaa ja virtaa viimeiseen iltaan. Kun vauva oli mennyt yöunille, kävimme mieheni kanssa saunassa. Tein kookosöljy-kahvinpurukuorinnan ja nautin raikkaasta järvestä otetusta pesuvedestä.
Vähän meinaa väsy- ja haikeusitkua tulla. Lähdimme juuri ajelemaan kotia kohti. Olen niin onnellinen, kaikesta tässä elämässä!

6. maaliskuuta 2014

Mökkeilyä


Ollaan mieheni siskon mökillä Joensuun tuolla puolen. Täällä on aika ihanaa, niin kuin mökillä yleensäkin. Varsinkin kun ei ole oma mökki, jossa täytyisi tehdä koko ajan sitä ja tätä. Olemme ulkoilleet ja syöneet. Eilen nukuin päikkäritkin! Vauvakin on saanut vain olla, olen ilolla hautautunut mökkielämän syövereihin enkä kaipaa lähikaupunkeihin.


Saamme nauttia tästä oleilusta perjantai aamuun asti. Sitten alkaakin kotimatka. Tänne tullessa matka kesti 8,5 tuntia... Toivottavasti takaisinpäin päästään joutuisammin!

5. maaliskuuta 2014

Vaatetusta

Me ollaan ostettu kaikki vauvanvaatteet käytettynä, ja paljon olemme myös saaneet esim. serkkuni lasten vanhoja vaatteita. Ajattelin, että kastepäiväksi tyttö ansaitsee uudenuuden mekon, mutta hyvä löytyi loppujen lopuksi kirpparilta. Ei vauva kuitenkaan ryysyissä kulje, koska olemme saaneet lahjaksi paljon uusia vaatteita ja ne käytetyt vaatteet ovat hyväkuntoisia ja nättejä. Nyt sain tilaisuuden shoppailla tytölle UUSIA vaatteita, kun hän sai kastelahjaksi lahjakortin The Kids & Mothers -liikkeeseen.
Liikkeessä oli ale-tuotteet -70%. Täytyy myöntää, että hullaannuin :D

Tyttö sai NameIt:n bodyn ja t-paidan, Eggkidsin bodyn ja Stummerin juhla-asun. Ilman alennusta en olisi ikinä ostanut tuota reilu 20e maksavaa bodya tai 45,90 maksavaa tunikaa housuineen... Mutta kiitos kummitätini, tyttö sai laadukkaita ja ihania vaatteita lahjakortilla! NameIt:n vaatteet ovat vielä luomupuuvillaa, kyllä kelpaa! :)

Seuraavaksi suuntasin Huvikumpuun, koska TK&M:ssa ei ollut vauvalle sopivia (kakkasieppari-)uikkareita. Ostin hänelle ImseVimsen uintivaipan ja Halpa-Hallista Finnwearin kokouikkarin. Finnwearin uikkarilla on Öko-tex standardin takaama Turvallinen tekstiili-merkintä. Öko-tex standardi 100 takaa, että tuotteessa ei ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Pieni lapsi altistuu niin helposti ympäristön haitallisille kemikaaleille ja myrkyille, joten hyvä jos jostain kohtaa pystyy myrkkyaltistusta vähentää.
Perjantain paras vaate tuli kuitenkin yllätyksenä. Tuttavaperhe tuli katsomaan vauvaa ja toi hänelle lahjaksi itse käsintehdyn villahaalarin!! Siis niin ihanaa! Tuo on varmasti arvokkain lahja mitä tyttö on saanut!



Tekijä oli kuulemma lähtenyt hakemaan vaaleanpunaista lankaa, mutta ihastunut tuohon vihreään. Ja totta, aivan ihana sävy. Kuvissa se ei ole ihan oikean värinen... Haalari on testattu jo pariin otteeseen. Se on helppo pukea, koska on joustava, ja samasta syystä pysyy hyvin päällä paikallaan. Ja niin hyvän kokoinenkin! Äh, olen niin fiiliksissä tuosta :)