Ajattelen synnytyksen alkavan yöllä ja siksi illat ja yöt on varmasti tällaisia. Oon pari viikkoa ollut jo aika kipeä, mutta mitään oikeaa synnytykseen viittaavaa ei ole ollut. Ei kivuliaita supistuksia, ei irronnutta limatulppaa. Lenkeillä sattuu, ja niiden jälkeen sattuu, maha on välillä kova kuin kivi, mutta ei, synnytys ei käynnisty.
Onneksi enää ei ole kuin noin 3vkoa maksimissaan! Ensi viikolla on laskettu aika, joten lähellä jo ollaan. En vain jaksaisi näitä kipuja enää. Eilen aamulenkillä mietin, että olen kyllä nauttinut raskaana olemisesta, mutta raskaudesta en yhtään. Liian vaivalloista ja rajoittavaa. Mutta lapsen takia olisin valmis tähän uudestaan, eikä kaduta tietenkään. Sitä en tiedä tulenko olemaan raskaana toista kertaa. Nytkin on ollut huono omatunto koirien ja hevosen takia, kun en ole ollut täydessä iskussa. Olisi kamalaa, jos tämä lapsi joutuisi kärsimään seuraavan odotuksesta. Olemmekin puhuneet mieheni kanssa adoptiosta, joten se voi olla myös todennäköinen vaihtoehto. Aika näyttää! Ensin pitää saada tämä esikoinen ulos :)
Tuttava (klik!) maalasi vauvalle Suojelusenkelin. Kaikki on valmista vauvaa varten :) Meidän MLLn paikallisyhdistyksen Esikoiskahvilassa juteltiin toissa päivänä synnytyslaulusta, joten viime hetken vinkkejä synnärillekin on saatu. Pinnasänky on vaihdellut paikkaa ja sen pohjaa laskettiin, jotta vauvaa on helpompi tassutella sängystä. Voi pikkuinen, tules nyt vaan!!
...ja täältähän tämä löytyi:) Kiitos!
VastaaPoista