Voi tätä ajan juoksua

Tänään olen lähinnä alakuloisena tuskaillut tulevaisuutta. Sitä, miten kovasti tulen kaipaamaan tätä aikaa! Siis tämä on niin ihanaa, ihmeellistä aikaa. Olen etuoikeutettu saadessani viettää päivät tuon ihanan puolitoistavuotiaani kanssa. On hän kyllä mahtava tyyppi! Ja oppii koko ajan kaikkea uutta, en voi kun hämmästellä hänen taitojaan! Uusia sanoja putkahtelee suusta, jalat ponnistavat uusille tasoille ja kädet taiteitelvat uusia temppuja. Valloittavaa!
Juhannus aloitettiin tänään herkuttelemalla vegaanisella raakapirtelöllä. Sotkua tuli kyllä kamalast, heh! Sitä ei auta pelätä, jos haluaa antaa lapsen käyttää kaikkia aistejaan ja oppia kokeilemalla.

 

Maukasta juhannusta kaikille!!