Kauniit päivät

Vaikka aurinko paistaisi vain pilvien takana ja sadepisarat rummuttaisivat iloisia rytmejä kattoomme, ovat päiväni kauniita. Tuo lapsemme <3 Äitiys on niin parasta, minä elän sitä varten. Toive toisesta lapsesta saa välillä silmäni täyttymään pettymyksen kyyneleistä. Nopeasti nuo kyyneleet muuttuvat ilon ja kiitollisuuden kyyneleiksi. Me ollaan saatu jo nyt niin paljon! Me ollaan saatu se, mitä toivottiin kauan. Meidän toiveisiin, rukouksiin ja välillä katkeriinkin itkuihin vastattiin täydellisesti. Jumala antoi meille enemmän kuin osasimme toivoa. Kaikki on mennyt niin hyvin lapsemme kanssa! Ei koliikki-itkuja, ei kummoisempia sairaalareissuja. Ei liiallista väsymystä, ei erilleen repiviä riitoja.

 Kyllähän minä vieläkin nukun maksimissaan viitisen tuntia putkeen - siis hyvänä yönä. Ja totta kai lapsemme allergiat hieman rajoittaa ostoslistaa. Niin, ja onhan tässä muutama vihainen sana mieheni kanssa vaihdettu. Mutta silti, meillä on asiat niin hyvin.

Isä ja lapsi ovat löytäneet omat yhteiset juttunsa. Usein isän kanssa on eri touhut kuin äidin kanssa. Sehän n hyvä, saa lapsi monipuolista tekemistä.

Päivämme täyttää halailu ja usein pyydän muksuamme pussailemaan! Mikä onkaan ihanempaa, kuin pienet kätensä kaulani ympärillä.

Arki sujuu silloin parhaiten, kun muistan hengähtää. Olen hetkessä, istahdan lattialle ja annan pyykkien odottaa. Katson lapseni leikkejä ja nimeän hänen osoittelemia leluja. Katson silmiin ja hymyilen. Lapsesta huomaa niin selkeästi sen kasvavan mitä ruokitaan. Kiirettä, tiuskittuja sanoja, äreitä huokauksia... Vaiko hymyjä, lempeitä sipaisuja, kauniita juttuja?