Miten ihanaa!!

Viikonloppu<3 Kahtena aamuna on pitänyt herätä viiden jälkeen, joten odotan huomista aamua innolla. Tai siis sitä, että saan nukkua aamun ohi. Mies menee yöksi töihin, joten hän nukkuu ainakin kahteentoista. Tosin olemme huomenna lähdössä pienelle reissulle, niin ehkä saan hänet ylös aikaisemmin:)

 Aamulenkin jälkeen olen suunnitellut meneväni kirjastoon. Minulla on tällä hetkellä ihania virkkausohje-kirjoja, jotka haluaisin vielä pitää, mutta monta muuta kirjaa pitää palauttaa. Kesä meni ihanasti löhöten ja lukien.
 Tänään näin yhden hyvän kaverini monen kuukauden tauon jälkeen! Jotenkin olen arjen pyörityksessä halunnut vapaa-aikana vain olla. En ole jaksanut tavata kavereita juurikaan. Työt ja harrastukset vievät ajan ja voimat välillä liiaksi, mutta en osaa mistään kuitenkaan luopua (toki työnteosta luopuisin, jos voisin!).

 Tänään onni vain oleminen. Olen ollut töissä, nähnyt kaverin, hoitanut hepan ja nyt voin nauttia kuunnellen Samuli Putroa. Miten pienestä sitä välillä tuleekin onnelliseksi! Silti, välillä sitä kaipaa jotain, jotain enemmän. Kuten huominen pieni reissu. Vähän hemmottelua, lorvimista yhdessä, ilman velvollisuuksia ja kotitöitä. Vain olemista ja toisen seuran nauttimista. Tämä kesä on kyllä ollut ihana meidän suhteessa. Olemme viettäneet aikaa enemmän yhdessä. Kävimme pari kertaa yhdessä lenkillä, kaupungilla syömässä, kahvilla, aamiaisilla ja katsottiin tuhansia jaksoja komediasarjoja. Juuri sellaisesta nautin: arjen pienistä juhlahetkistä. Niistä mun mielestä se onni koostuu. Sellaisista hetkistä, jotka tekevät onnelliseksi. Pieni iltakävely koirien kanssa illalla on jokapäiväinen pakko, mutta yhdessä tehtynä se on laatuaikaa.

 Miten vaikeaa välillä voikin olla kahden elämän yhteen sovittaminen, kahden persoonan yhdessä eläminen ja tapojen yhteensulauttaminen. Meillä meni pari vuotta oppia se. Ja miten hyvin me se opittiinkin! Toki kinaa tulee, kun toinen ei tajua tai ärsyttää muuten vaan... Me ei aina ymmärretä toistemme ajatuksenjuoksua, mutta se ei haittaa. Me hyväksytään erilaiset ajattelutapamme joissakin asioissa. Tärkeämpää on se, että isot asiat ovat yhteisiä ja niistä ollaan samaa mieltä. Ja se, että molemmat ovat tyytyväisiä tähän mitä on ja näkevät yhteisen tulevaisuuden positiivisena. Kummankaan ei saa joutua luopumaan unelmistaa
 Parasta on se kun toinen tukee toisen unelmia. Mulla on käynyt niin. Varsinkin tänä kesänä on mies yllättänyt mut positiivisesti monta kertaa. Voi kun mulle kävikin hyvin! Miten osaan olla yhtä hyvä hänelle kuin hän on mulle?

Mitäpä jos?